Joulua ja suunnittelua!

Tänä vuonna joulua sai valmistella rauhassa. Perinteistä pidettiin kiinni, vaikka ulkona olikin plussakeli. Aattona käytiin kirkossa, saunottiin, syötiin perinteinen jouluateria, herkuteltiin ja iloittiin joulupukista. Urhon touhuja oli mukavaa seurata. Joulupukin keppi oli pienestä miehestä se kaikkein paras ja kiehtovin juttu koko illassa.

Olen Kuopion joulumessujen vakiokävijä. Useana edellisenä vuonna olen jo melkein ostanut keiteleläiseltä käsityöläiseltä ihanan lintulaudan. Tänä vuonna hänellä oli vielä myymättä juuri meille oikean värinen ja kokoinen lintulauta!

Vielä viime viikolla kuva olisi ollut mukavan talvinen, mutta juuri ennen aattoa satoi vettä ja lumet lähtivät!

 

Tuvan uusin asukas haettiin Kuopiosta samalla reissulla joulumessujen kanssa. Olen okl:ssä saanut yhden kokonaisen harmonitunnin, joten soittaminen vaatii vielä ankaraa paneutumista asiaan.

 

 

Joululomalla olisi tarkoitus suunnitella seuraavaa hommaa:

Ajatuksissa on siis yläkerran rakentaminen.

Ullakko on tällä hetkellä kylmää tilaa, mutta noin puolet tilasta olisi tarkoitus tehdä huoneeksi tai huoneiksi. Monta asiaa on vielä auki: tehdäänkö sinne ns. laatikkohuone (vanhoissa taloissa huoneet yläkertaan on itseasiassa toteutettu juuri siten) vai tehdäänkö huone, jonka katto laskeutuu laipioita myöten? Milloin aloitetaan, nyt vai keväällä? Suurennetaanko päädyn ikkunaa?

Portaat pitää uusia loivemmiksi ja ne on tarkoitus nikkaroida itse. Suunnitelmissa on umpiportaat, joiden alle tulee ehkäpä vaatekomero. Lomalla voisi olla aikaa vierailla tuttavien vanhoissa taloissa, joissa on vintillä huoneet.

 

Ihanaa joulunaikaa ja onnellista vuotta 2014!

 

Joulun tuoksuja ja viime kesän kaivamisurakoita

Tänä vuonna tein jouluksi maitolaiturin piparkakkutalon sijaan. Idea ja kaavat löytyvät täältä:http://ebetys.blogspot.fi/2012/11/maitolaituri.html Oma versioni on hiukan yksinkertaistettu alkuperäisestä luomuksesta.

 

Pihasauna on ollut ahkerassa käytössä koko viime talven. Kesälläkin sitä on lämmitelty muutamia kertoja, vaikka pääasiassa saunommekin savusaunassa. Pihasaunan edusta on ollut luonnontilassa. Paikka on varjoinen ja siinä ei kasva nurmikkoa, joten jäähyllä kävijät kantavat sisälle paljon roskaa. Kun Matti oli käymässä Ylätalolla traktorilla, päätimme laittaa samalla myös saunan edustan kuntoon. Olimme aiemmin jo panneet merkille pihapiirissämme olleet tasaiset kivet, jotka siirrettiin nyt traktorin takakauhalla lähelle saunaa ja kaivettiin paikoilleen.

Pihasaunalle vedettiin vesijohto jo viemärin teon yhteydessä. Vuosi sitten syksyllä kävi kuitenkin ilmi, että johto vuosi liitoskohdasta keskeltä pihaa. Nyt liitoskohtaa ruvettiin etsimään - tietenkin käsin kaivaen, jotta piha kärsisi mahdollisimman vähän vaurioita. Olimme johtoa laittaessa merkinneet kohdan nauhalla, mutta se olisi kannattanut merkitä vielä selvemmin.. Etsintätyössä käytettiin apuna myös valokuvia, joita otettiin johtoa kaivettaessa. Oikea kohta löytyi päivän urakan jälkeen. Nyt pihasaunalle tulee vesi (hana asennettiin vasta pikkujouluihin) ja kantourakat ovat historiaa! Kiitokset kaivamisavusta Esa ja Matti ja Urhon katsomisesta Riitta!

 

Tuntuu kieltämättä melko kummalta, kun voi talvella saunoa pihasaunalla juoksevan veden kanssa. Hyvinhän se vesi liikkui toki tonkissa kelkan kyydissä, mutta on se vaan mukavaa lasketella vettä nyt hanasta. Hana asennettiin saunaan kiukaan taakse. Saamme pukuhuoneenkin lämpimäksi Porin Matilla ja Urhosta on tullut kova saunamies.

 

Rännejä ja lehtijuttu

Talon rännit ovat olleet usealla aiemmallakin työlistallamme. Tämän kesän työlista näytti todella pitkältä, mutta ehdimme yllättäin tehdä siitä melkein kaikki kohdat.
Pohdimme aluksi puurännejä (kaksi lautaa vastakkain), mutta päädyimme kuitenkin haluamaan perinteisen näköiset sinkityt rännit. Asennusfirmat eivät tee maalamattomia rännejä mielellään, sillä touhu sotkee rännikoneen pahoin. Jaakko tutkisteli asiaa ja päätyi tilaamaan rännit täältä: Suomen kattotarvike. Kuistin ympärille oli jo rakennusvaiheessa upotettu sadevesiputket, mutta muille kulmille ne ja sadevesikaivot kaivettiin nyt.

Kiitos avusta asennustöissä Esa ja Matti sekä kiitokset Urhon katsomisesta Riitalle!
Talon lisäksi rännit sai luhtiaitan ja pihasaunan etuosat, tosin ilman syöksytorvia.

Sain viime keväänä puhelinsoiton Kodin Pellervon toimittajalta, joka oli lukenut blogiamme.
Hän kyseli mahdollisuutta tulla tekemään juttua talostamme ko. lehden vanhojen talojen remontteja käsittelevään sarjaan. Juttu kuvattiin ja tehtiin heinäkuussa ja nyt se sitten oli lehdessä! Toimittaja ja kuvaaja asuivat itsekin vanhassa talossa ja samaa kieltä puhuvina tekstiä syntyi mutkattomasti. Kuvat olivat niin mukavia, että ajattelin pyytää niitä vielä meille itsellekin.

Varastoladosta autokatokseksi

Olemme olleet kovin onnekkaita koko rakennusaikamme: meillä on ollut hurjan paljon säilytystilaa. Erityisesti navetan yhteydessä oleva hirsinen lato-osa on ollut iso helpotus syksyllä ja talvella. Olemme saaneet näin kaiken tavaran aina kuivaan katon alle. Alunperin lato oli täynnä vanhaa pehkua, jonka tyhjensimme heti remonttiurakan alussa. Latoon oli helppo kantaa säilöön lautatavara ja paljon muutakin. Nyt kun kuumin remonttiaika on takana päin, päätimme muuttaa ladon autojen säilytyspaikaksi. Urakka oli melkoinen. Siivous ja tavaroiden sijoittelu vei paljon aikaa. Puutavaraa järjesteltiin navettaan ja harvemmin tarvittavia kokoja nosteltiin ylisille. Olemme alussa säilöneet kirjaimellisesti KAIKEN. Huh. Osa huonosta puutavarasta sahattiin polttopuiksi. Kun tila oli saatu suunnilleen tyhjäksi, piti sortuneet vanhat lankut purkaa pois. Toisessa reunassa olleet kunnossa olevat lankut kannettiin tietenkin talteen.

Lahonneet lankut siirrettiin poltettaviksi.

Lapiot esille ja tuttuun puuhaan: kaivamiseen. Matti ajoi traktorin peräkärrillä maan/mullan pois. Isoimmat kivet vedettiin traktorivoimin kehikon alta ulos ladosta.

Matti vetää traktorilla kiveä pois.

 Kun olimme saaneet pohjan puhtaaksi, se tasattiin naapurin Ilpolta saadulla täyttömaalla, jonka jälkeen päälle levitettiin sepelikerros. Täyttömaan ja sepelin levitykseen saimme naapuristamme Heiskasilta lainaksi kopittoman Massikan, joka mahtui latoon sisälle. Kiitokset lainasta vielä!

 Nyt ei tarvitsisi laseja raapata! Kiitokset avusta Matti ja kiitokset Urhon hoitamisesta Riitta!

Ajathan hiljaa

Tänä kesänä auringonkukatkin ehtivät kukkia kunnolla!

Pihamme vierestä kulkeva tie on melko vähäliikenteinen, sillä meidän jälkeemme se vie vain kahteen naapuriimme ja päättyy. Kyläläiset ajavat nätisti pihan kohdalla, mutta päätimme silti laittaa vierailijoiden vauhtia hiljentämään varoituskyltit.

 

Kylttien etsintä oli helpommin sanottu kuin tehty.

Ystävillämme on kaunis emalikyltti, jossa on vanhanaikaiset lasten kuvat. Ruotsalainen nettikauppa, josta ko. kyltti oli ostettu ei kuitenkaan enää löytynyt netistä ja ahkerasta etsinnästä huolimatta en löytänyt sopivaa kylttiä. Kylttimax-palvelu antaa mahdollisuuden suunnitella kyltin itse, joten tartuin toimeen. Piirtelin ääriviivakuvat katsoen mallia Martta Wendelinin hurmaavista töistä. Tekstiä piti harkita kauan - suomen kielen opiskelijalle oikeakielisyys ja selkeys ovat tärkeitä.

Jaakko ja Urho sahaamassa kylttien taakse lautaa.

        Alatalosta meidän pihaan noustessa.

 

 

 

Toisesta suunnasta tullessa.

Jos olisin istuttanut orvokkeja rappusten alle, eivät ne olisi varmasti siinä suostuneet kasvamaan. Nyt kuitenkin koko ensimmäisen portaan alus on kukkinut koko kesän. Sain toissa keväänä eräältä oppilaalta lahjaksi sinisen orvokin. Orvokki oli siementänyt todella tehokkaasti ja tuotti iloa näin vuoden päästäkin!

 

Urho Ilmari on jo yksivuotias touhukas taapero, joten varoituskyltit ovat ihan tarpeen talvella. Kuvaajana Tuija Ollikainen.

 

Leikkipaikka

Urho Ilmari alkaa olla jo niin touhukas, että poika tarvitsi leikkipaikkaa ulos. Myös leikkipaikan sijoitusta mietittiin erittäin tarkkaan, kunnes se päädyttiin rakentamaan lähelle talon ulko-ovea, suojaisaan etupihan nurkkaan. Kutsuimme puuhaan avuksi Urhon ukit, jotka lupautuivat talkoisiin mielellään. Anu ja Marja-Liisa puuhasivat grillipaikkaa, Riitta katsoi Urhoa ja Jaakko sekä ukit aloittivat leikkipaikan teon. Kiitokset kaikille!

Esko ja Matti ottivat urakakseen hirsisen hiekkalaatikon teon. Meillä oli varastossa vanhoja suuria hirsiä, joille ei olisi muuta käyttöä (huonot päät sahattiin pois). Komea hiekkalaatikko koottiin kivien päälle ja alimmaiseksi laitettiin suodatinkangas. Kiitokset hiekasta Niemelään!

Esko ja Matti työn touhussa

 

Ukkien puurtaessa hiekkalaatikon kanssa Jaakko rakenteli Urholle kiikun. Leikkipaikalla on touhuttu jo nyt monet kerrat.



Urho leikeissä



Grillipaikka löysi kodin

Hankimme jo remonttiaikana kesäkäyttöön puugrillin. Grilli on ehtinyt seistä monella kohtaa pihapiirissämme ja grillipaikka on aiheuttanut kovaa pohdintaa.

Alunperin aioimme tehdä paikan pihasaunan läheisyyteen luhtiaitan päähän. Ideana oli, että pöydän äärellä voisi istuskella myös saunasta vilvoitellessa. Paikka on kuitenkin ihan liian varjoisa ja lisäksi se on turhan kaukana talostamme. Saunomme kesällä melkein pelkästään savusaunassa rannassa, joten istuskelu kesäaikaan olisi vähäistä. Seuraavaksi grillipaikkaa tuumittiin ison aitan päätyyn pihlajapuskan viereen. Paikka on mukavan aurinkoinen, mutta ei kuitenkaan kovin viihtyisä. Lisäksi meitä hiukan vieroksutti ajatus grillihuvituksesta niin keskeisellä paikalla perinteisessä pihapiirissä.

Vaunulenkiltä palatessaan isäntä onneksi koki älynväläyksen. Jaakko oli kävellyt naapuristamme päin ja huomannut kuinka puutarhapalstamme olisikin täydellinen paikka! Talon päädyssä sijaitsevaan osioon on tehty aiemmin raparperpenkki, mansikkamaa, kasvimaa sekä istutettu omenapuita. Alue on hiukan erillään muusta pihapiiristä ja sinne mennään puuportista. Olin aiemmin haaveillut istuskelusta omenapuiden alla- nyt ne saavat kasvaessaan kaartua grillipaikan ylle.

Homma aloitettiin kaivamalla maata pois. Urakkaan lähti Anun avuksi Marja-Liisa. Pohjaan kaivettiin salaojaputki, vaikka alueen molemmin puolin onkin ojat. Alimmaiseksi laitoimme suodatinkankaan, jonka peitimme sitten murskekerroksella. Murskekerroksen päälle ladottiin sitten tiilet, joiden välit täytettiin kivituhkalla. Tässä vaiheessa halusimme paikalle vain pylväikön, johon laitamme humalan kasvamaan. Mikäli mieli tekee, niin voihan katon rakentaa myöhemmin. Isot kiitokset apuna olleille!

Haalimme vanhoja umpitiiliä sieltä ja täältä jo edellisenä kesänä.

Marja-Liisa ja Anu tasoittamassa pohjaa kaivonrenkaan avulla.

Pete, Katja ja Esa rakentelupuuhissa.

Valmista on! Puuosat harmaantuvat varmasti jo ensi kesään.