Piharakennukset uudessa maalissa

Ensimmäisten maalaustalkoiden jälkeen piharakennustemme maalaaminen jatkui sinnikkäästi. Navettaa ja karjasuojaa ei oltu vielä aloitettukaan ja ison aitan takaseinä oli maalaamatta. Valkoisten osien maalaaminen oli hidasta puuhaa. Apunamme olivat useana päivänä (ja iltana) Matti ja Riitta. Myös Anun Esa-veli kävi kauniina sunnuntaina maalauspuuhissa. Isot kiitokset taas. Keittelimme uuden satsin punamultaa ja pääsimme navetan kimppuun. Maalausapuna oli Riitan ja Matin lisäksi Esko sekä Anun veli-Pasi. Kiitokset! Traktoria saatiin lainaan tällä kertaa naapurista Hakalasta .

Esko ja Riitta navettaa maalaamassa.

Jaakko maalaa katolla ja Esko tikkailla.

Viikko talkoiden jälkeen kaikki piharakennuksemme oli maalattu. Maalia kului yhteensä valkoisen kanssa 400 litraa. Jippii- yhden homman saa nyt yliviivata kesän listasta!

Navetta päädystä

Karjasuoja (ehkäpä tästä tulee joskus Urhon leikkimökki)

Karjasuoja takaa

Iso aitta

Iso aitta edestä

Luhtiaitta edestä

Luhtiaitta päädystä

Pihasauna

Maalaustalkoot

Jouduimme siirtämään maalaustalkoita kaksi kertaa.

Ilmoitimme talkoolaisille alunperinkin kolme peräkkäistä päivää, joista valittaisiin säiltään suotuisin päivä. Yksi talkoolaisista, Anun työkaveri Anna-Maija, ei ollut tosin saanut toista talkoiden siirtämistä koskevaa viestiä ja hän tuli hommiin jo keskiviikkona ja oli tuplatalkoissa vielä seuraavana päivänä.

Torstaina pihamme täytti heti aamupäivästä iloinen puheensorina ja paikalle saapui mukavasti ystäviä naapureita ja sukua.

Päivän aikana ehdimme maalata luhtiaitan loppuun, pihasaunan ja ison aitan.

Punamultatynnyristä jäi jäljelle vain kymmenen litraa ja valkoista maalia kului 18 litraa.

ISOT kiitokset urakasta.

Tällä porukalla sudit heilui ja tulosta tuli. Erityiskiitokset myös Urhoa katsoneelle ja muonituksesta vastanneelle Riitta-mummolle. Savusaunaamme kömpi illalla pitkän päivän tehneitä talkoolaisia.

 Alla kuvakokoelmaa päivästä.

Maalaus jatkuu, joten valmiista piharakennuksista laitamme kuvia myöhemmin.

´Katja ja Urho Ilmari tauolla

Emma ja Alisa pihasaunaa maalaamassa.
 

 

Jaakko maalaa häkistä ja Tiina ahkeroi alhaalla.

Matti maalaa ison aitan takana traktorin peräkärristä.

Ylhäällä maalailee Arto ja alhaalla oven kimpussa Anna-Maija.

Janin työmaa. Hanna sai maalattua ahtaan paikan puukatoksen takaa.

Pienin talkoolainen, kummityttömme Lotta, oli jossakin vaiheessa melko valkoinen.. 

Naapurin Antero maalaamassa kauhasta.

Työmaalla oli konevoimaa! Sininen traktori lainassa Jaakon siskon ja hänen miehensä maatilalta. Sillä nostettiin lainassa ollutta verratonta maalaushäkkiä. Keskellä oleva traktori on tullut Anun kotipaikalta Kivelästä. Oikealla oleva Valmet on naapurimme Ilpon ja kauhassa maalailee Köpi.

Riikka ja Katja luhtia maalaamassa.

Anna-Maija hommissa jo toista päivää.

Talkooväki yhteiskuvassa. Urho Ilmari mummon sylissä.

Keittomaalia

Ylätalon pihapiiriin kuuluu liuta piharakennuksia, joita olemme pikku hiljaa laittaneet kuntoon.

Uuden katon ovat jo saaneet iso aitta, luhtiaitta sekä pihasauna.

Tänä kesänä tavoitteena oli saada ainakin näille rakennuksille myös uusi maalipinta. Mikäli maalia riittäisi myös navetta ja pieni karjasuoja kaipaavat maalia. Rakennusten maalikuntoon viimeistely vei yllättävän paljon aikaa.. Useaan ikkunaan piti uusia listoja, nurkkalautoja piti korjata, lautoja piti vaihtaa, sähkötaululle tehtiin uusi suoja jne. jne. Teimme näitä viimeistelyhommia monta päivää. Kiitos kovasti avusta Matti ja Riitta!

Matti uusimassa luhtiosan huonokuntoista lautaa

Maalina käytettäisiin tietenkin perinteistä punamultamaalia. Ovet maalataan (kuten ne on ennenkin olleet) keltamullalla ja nurkkalistat valkealla. Oli alusta asti selvää, että punamulta keitettäisiin itse. Keltamultaa menee melko vähän, joten se ostettiin valmiina (Uulan keltamulta). Samaisesta maalista onkin jo kokemusta kuistin ja kompostin maalauksesta. Valkoista maalia kuluu myös luhtiaitan luhtiosaan ja pohdimme aluksi myös sen keittämistä. Resepti valkoisen maalin keittämiseen oli hankala löytää ja kun titaanidioksidiakaan ei meinannut löytyä, päädyimme ostamaan myös valkoisen maalin valmiina (Uulan petrooliöljymaali).

 

Punamultamaalia keittämään saapui avuksemme Anun serkku-Tiina ja Annikki-täti, joka oli hommaa ennenkin tehnyt. Jaakko irroitti tynnyristä pohjan ja rakenteli keittopaikan valmiiksi jo edellisenä päivänä. Panu Kailan mukaan kivivilla on ainoassa sille sopivassa käyttötarkoituksessa punamultamaalitynnyrin ympärillä. Maali tehtiin Hangon punamultasäkin ohjeen mukaan (sama ohje Kailalla).

 

Punamultamaalia 170 l

• vettä 150 l
• rautavihtrilliä 6 kg
• ruisjauhoja 12 kg
• Punamultaa 25 kg
• vernissaa 5 - 10 l (me laitoimme 7l) 
• suolaa (säilytystä varten) 200 g

Puuha aloitettiin noin klo 11 laittamalla 50l vettä lämpiämään. Höyryävän kuumaan veteen sekoitettiin rautavihtrilli.

 

Ruisjauhot sekoitettiin huolellisesti sankoissa veteen (30l) ja seokset kaadettiin koko ajan sekoittaen maalitynnyriin.

Annikki kaataa vesiruisjauhovelliä tynnyriin. Tiina sekoittaa melalla ja Jaakko porakoneen vispilällä.

Keitokseen lisättiin loput vedestä ja sitä keiteltiin reilu kolme tuntia. Vaihtelimme melan heiluttajaa  ja välillä sekoittaja sai olla sadetakki niskassa. Keiton aikana tarkkailimme lämpötilaa, joka oli 80-95 astetta. Kinkunpaistomittari varustettuna rautalankapidikkeellä oli hyvä apuväline! Lopulta keitos alkoi tuntua liisterimäiseltä ja tahmealta. Seuraavaksi siihen kaadettiin vernissa ja suola. Sitten mukaan laitetettiinkin punamulta, joka lisättiin joukkoon vähän kerrallaan. Lopuksi hauduteltiin noin 45 minuuttia. Tulen sammuttua alta maali jätettiin vielä kansi päällä hautumaan.

Maalinkeitto oli hauskaa puuhaa ja lopputulos on oikein onnistunut. Kiitokset Annikki ja Tiina! Nyt vain jännätään milloin saisimme maalia seinään - talkoopäivää on pitänyt siirtää jo kahdesti sateiden vuoksi. Suolan avulla maali säilyy onneksi muutamia päiviä.

Matkalla syksyyn





Olavi Jokisen laukku



Matkalaukkukuvista huolimatta emme ole lähdössä reissuun. Ostimme vuosi sitten rompepäiviltä kuvassa olevan vanhan matkalaukun. Hain laukun nyt käyttöön aitan vinniltä. Siinä on oivaa säilytystilaa, kun nostimme sen kodinhoitohuoneen kaapin päälle.

Kuisti on tainnut olla kymmenien viimeisten päivitysteni aiheena.. Tänä viikonloppuna pääsimme laittamaan huokolevyjä paikalleen. Kiitos avusta kuistin kimpussa olleet Esa ja Matti! Kiitokset myös monessa puuhassa olleelle Riitalle!
Tuomo kävi perjantaina vetämässä kuistin sähköt ja aikoi tulla ensi viikolla laittamaan pihavalojen sähköt kuntoon ja lisämään meille pistorasioita ulkorakennuksiin. Kummassakaan aitassa eikä myöskään navetalla ole ollut pistorasiaa. Kuistin katto tulee melko matalalle ja vanhat lamput, jotka olin siihen suunnitellut, eivät käykään sinne. Nyt pitää siis kehitellä/löytää matala tilaan sopiva lamppu. Lisäksi meiltä puuttuu (taas) yksi vanha ovi. Nyt etsinnässä siis 70-80 cm leveä ja karmikorkeudeltaan n. kokoinen vanha kokopuinen ovi.


Aitan katto jäi toisen lappeen puolelta kesken. Pihan puoleinen sivu on nyt valmis! Toinen puoli, joka jäi laittamatta, on kuitenkin niin hyväkuntoinen, että se pärjää mainiosti ensi kevääseen. Projektin kokemukset voisi tiivistää näin: ammattilaiset ovat kullanarvoisia. Vaikka kaikki vaikuttaisi olevan kunnossa, kun hommista sovitaan, kannattaisi silti kysyä referenssikohteita tekijöiltä. Loppu hyvin ja talvi saa tulla.

On kuitenkin yksi ulkorakennus, josta pistorasia löytyi valmiina: ulkosaunamme. Jaakko sai viikonloppuna muurattua ulkosaunan piipun uudelleen (osa piipusta purettiin huonokuntoisena pari vuotta sitten). Haaveilin joulusaunasta ulkosaunassamme. Hankimme jo lämpöpuuta saunan lattiaa varten, mutta saa nähdä ehditäänkö saamaan sauna kuntoon ennen joulusaunomista. Kummallisen äkkiä kalenteri tuntuu hupenevan.
Unelmoida silti voi!
"Fakta ei ole unelman este. Unelman puute on unelman este." Kaija Juurikkala

Valintoja kuistille sekä historiaa

Valitsimme kuistin tapetit tietenkin suomalaisen Pihlgren & Ritolan mallistosta. Kaikki kotimme tapetithan ovat sieltä. Valinta oli jälleen pitkän pohdinnan tulos. Kuistille tulevaan veskiin valikoitui tumma, vihreäsävyinen tapetti Kultarenesanssi ja itse kuistille tapetti Moderato (keltainen). Lattia laatoitetaan kestävällä kivilaatalla Suomen muotokiveltä.

Kuistin jatkamisen ohessa Anu on siivoillut aittoja, jonne on projektin aikana kannettu yhtä jos toista. Ylätalolla on monta puusaavia, joita puhdisteltiin ja otettiin säilytyskäyttöön. Yhden saavin pohjasta löytyi selkeä vuosiluku sekä nimikirjaimet. E. R., joka tarkoittaa luultavasti Erik Ryhästä.

Nyt tuvassamme on jälleen kiikkutuoli. Anun täti-Annikki toi Anun isoisoäidin siskon kiikkutuolin meille lahjaksi. Ja kuinka hienosti se tupaan sopikin! SUURET kiitokset! Nyt pitää vielä löytää kiikkutuolin matto, joka on jossakin aitassa tallessa. Jospa se siivotessa putkahtaisi esille. Samalla Anu kyseli pientä sukuselvitystä Annikilta. Olemme todenneet, että on hyvä laittaa ylös suvun kiemuroita. Sama homma pitäisi tehdä Kekkostenkin puolelta. Näin sitten ei aina tarvitsisi kysyä kuka kukin olikaan.

Kesän aineksia

Aloitimme jälleen savusaunakauden. Viime vuonna sisustin saunan turkoosin ja sinisen sävyillä.. Sininen on oikea inhokkivärini, mutta aikojen saatossa meille oli  kertynyt ihan kivoja sinisiä kankaita ja tavaroita. Viime kesän sinnittelin sinisen kanssa, mutta nyt ompelukone sai laulaa ja saunan eteinen muuttui vihreän ja keltaisen sävyihin. Nyt mieli lepää.

Olemme rapsutelleet rankametsässä käyntien lomassa kuistillemme tulevia Ylätalon vanhoja ikkunoita. Vuosi sitten saimme valmiiksi talomme muiden ikkunoiden maalauksen ja nyt palasimme ikkunoiden pariin. Paljoa ei olisi enää rapsuteltavaa ja sitten puuseppänaapurimme jatkaa hommia eteenpäin. Hänen entisessä navetassaan on kyllä mahtavat tilat puuhailla.

Anu aloittelee loman jo viikon päästä, kun päästää oppilaat taas kesälaitumille. Jaakko suunnitteli lomailevansa heinäkuussa. Lomalle/kesälle on monta hommaa varattuna: 1) KUISTI valmiiksi 2) Ison aitan katto korjattava - onko kellään tiedossa huopakaton korjaajia Iisalmen lähistöltä? 3) Pihamaat kuntoon ja pihavalot paikoilleen (Anun veli- Pasi tulee jälleen kaivurin ohjaimiin 4) ulkosaunan kunnostus 5) Monen monta puuhaa sisällä ja ulkona. (mm. vielä valoja sisälle, postilaatikonkatos loppuun,polttopuiden tekoa ja pinoamista, kellarin ovi jne. jne). Lomaillakin aiotaan, mutta ensimmäiset kolme kohtaa olisi kyllä saatava tehtyä.

Viime syksynä katolle laitettiin hätäpelastukseksi pressu. Myrsky repi sen viime syksynä ja tänä kesänä katto korjataan kunnolla.

Tadaa, saanko esitellä: SISÄVESSA

Ylätalossa siirryttiin uuteen aikakauteen, kun talo sai ensimmäistä kertaa historiansa aikana sisävessan.

Putkimies oli hommissa tällä viikolla ja nyt ulkohuussi aikakausi on taakse jäänyttä elämää.. Ehdittiinhän sitä viettää melkein puolitoista vuotta.

Tässä vielä vertailukuvat ulkovessan ja sisävessan maisemista sisältä.

Sisävessan oven yläpuolella olevaa ikkunaa etsittiin ahkerasti. Lopulta sellainen löytyi lähempää kuin arvasimmekaan eli kavereiltamme Katjalta ja Artolta. Ikkuna oli juuri sopivan kokoinen oven päälle. Vielä kerran isot kiitokset!

Vaja katosi!

Vihdoinkin saimme puuvajan purku-urakan loppuun. Lähes kaikki materiaali otettiin hyötykäyttöön: kunnollisista lankuista ja parruista otettiin naulat pois ja ne kannettiin navetan latoon ja muusta puutavarasta tuli paljon polttopuita. Kierrätys kunniaan! Purkuhomma ja loppusiivoaminen oli kyllä yllättävän hidasta puuhaa! Monta päivää asian parissa ahkeroi Anun äiti ja isä. Kiitos korvaamattomasta avusta! Vajan alla oli hienot kiviperustukset, jotka täytyy saada vielä talteen!