Varastoladosta autokatokseksi

Olemme olleet kovin onnekkaita koko rakennusaikamme: meillä on ollut hurjan paljon säilytystilaa. Erityisesti navetan yhteydessä oleva hirsinen lato-osa on ollut iso helpotus syksyllä ja talvella. Olemme saaneet näin kaiken tavaran aina kuivaan katon alle. Alunperin lato oli täynnä vanhaa pehkua, jonka tyhjensimme heti remonttiurakan alussa. Latoon oli helppo kantaa säilöön lautatavara ja paljon muutakin. Nyt kun kuumin remonttiaika on takana päin, päätimme muuttaa ladon autojen säilytyspaikaksi. Urakka oli melkoinen. Siivous ja tavaroiden sijoittelu vei paljon aikaa. Puutavaraa järjesteltiin navettaan ja harvemmin tarvittavia kokoja nosteltiin ylisille. Olemme alussa säilöneet kirjaimellisesti KAIKEN. Huh. Osa huonosta puutavarasta sahattiin polttopuiksi. Kun tila oli saatu suunnilleen tyhjäksi, piti sortuneet vanhat lankut purkaa pois. Toisessa reunassa olleet kunnossa olevat lankut kannettiin tietenkin talteen.

Lahonneet lankut siirrettiin poltettaviksi.

Lapiot esille ja tuttuun puuhaan: kaivamiseen. Matti ajoi traktorin peräkärrillä maan/mullan pois. Isoimmat kivet vedettiin traktorivoimin kehikon alta ulos ladosta.

Matti vetää traktorilla kiveä pois.

 Kun olimme saaneet pohjan puhtaaksi, se tasattiin naapurin Ilpolta saadulla täyttömaalla, jonka jälkeen päälle levitettiin sepelikerros. Täyttömaan ja sepelin levitykseen saimme naapuristamme Heiskasilta lainaksi kopittoman Massikan, joka mahtui latoon sisälle. Kiitokset lainasta vielä!

 Nyt ei tarvitsisi laseja raapata! Kiitokset avusta Matti ja kiitokset Urhon hoitamisesta Riitta!

Piharakennukset uudessa maalissa

Ensimmäisten maalaustalkoiden jälkeen piharakennustemme maalaaminen jatkui sinnikkäästi. Navettaa ja karjasuojaa ei oltu vielä aloitettukaan ja ison aitan takaseinä oli maalaamatta. Valkoisten osien maalaaminen oli hidasta puuhaa. Apunamme olivat useana päivänä (ja iltana) Matti ja Riitta. Myös Anun Esa-veli kävi kauniina sunnuntaina maalauspuuhissa. Isot kiitokset taas. Keittelimme uuden satsin punamultaa ja pääsimme navetan kimppuun. Maalausapuna oli Riitan ja Matin lisäksi Esko sekä Anun veli-Pasi. Kiitokset! Traktoria saatiin lainaan tällä kertaa naapurista Hakalasta .

Esko ja Riitta navettaa maalaamassa.

Jaakko maalaa katolla ja Esko tikkailla.

Viikko talkoiden jälkeen kaikki piharakennuksemme oli maalattu. Maalia kului yhteensä valkoisen kanssa 400 litraa. Jippii- yhden homman saa nyt yliviivata kesän listasta!

Navetta päädystä

Karjasuoja (ehkäpä tästä tulee joskus Urhon leikkimökki)

Karjasuoja takaa

Iso aitta

Iso aitta edestä

Luhtiaitta edestä

Luhtiaitta päädystä

Pihasauna

Keittomaalia

Ylätalon pihapiiriin kuuluu liuta piharakennuksia, joita olemme pikku hiljaa laittaneet kuntoon.

Uuden katon ovat jo saaneet iso aitta, luhtiaitta sekä pihasauna.

Tänä kesänä tavoitteena oli saada ainakin näille rakennuksille myös uusi maalipinta. Mikäli maalia riittäisi myös navetta ja pieni karjasuoja kaipaavat maalia. Rakennusten maalikuntoon viimeistely vei yllättävän paljon aikaa.. Useaan ikkunaan piti uusia listoja, nurkkalautoja piti korjata, lautoja piti vaihtaa, sähkötaululle tehtiin uusi suoja jne. jne. Teimme näitä viimeistelyhommia monta päivää. Kiitos kovasti avusta Matti ja Riitta!

Matti uusimassa luhtiosan huonokuntoista lautaa

Maalina käytettäisiin tietenkin perinteistä punamultamaalia. Ovet maalataan (kuten ne on ennenkin olleet) keltamullalla ja nurkkalistat valkealla. Oli alusta asti selvää, että punamulta keitettäisiin itse. Keltamultaa menee melko vähän, joten se ostettiin valmiina (Uulan keltamulta). Samaisesta maalista onkin jo kokemusta kuistin ja kompostin maalauksesta. Valkoista maalia kuluu myös luhtiaitan luhtiosaan ja pohdimme aluksi myös sen keittämistä. Resepti valkoisen maalin keittämiseen oli hankala löytää ja kun titaanidioksidiakaan ei meinannut löytyä, päädyimme ostamaan myös valkoisen maalin valmiina (Uulan petrooliöljymaali).

 

Punamultamaalia keittämään saapui avuksemme Anun serkku-Tiina ja Annikki-täti, joka oli hommaa ennenkin tehnyt. Jaakko irroitti tynnyristä pohjan ja rakenteli keittopaikan valmiiksi jo edellisenä päivänä. Panu Kailan mukaan kivivilla on ainoassa sille sopivassa käyttötarkoituksessa punamultamaalitynnyrin ympärillä. Maali tehtiin Hangon punamultasäkin ohjeen mukaan (sama ohje Kailalla).

 

Punamultamaalia 170 l

• vettä 150 l
• rautavihtrilliä 6 kg
• ruisjauhoja 12 kg
• Punamultaa 25 kg
• vernissaa 5 - 10 l (me laitoimme 7l) 
• suolaa (säilytystä varten) 200 g

Puuha aloitettiin noin klo 11 laittamalla 50l vettä lämpiämään. Höyryävän kuumaan veteen sekoitettiin rautavihtrilli.

 

Ruisjauhot sekoitettiin huolellisesti sankoissa veteen (30l) ja seokset kaadettiin koko ajan sekoittaen maalitynnyriin.

Annikki kaataa vesiruisjauhovelliä tynnyriin. Tiina sekoittaa melalla ja Jaakko porakoneen vispilällä.

Keitokseen lisättiin loput vedestä ja sitä keiteltiin reilu kolme tuntia. Vaihtelimme melan heiluttajaa  ja välillä sekoittaja sai olla sadetakki niskassa. Keiton aikana tarkkailimme lämpötilaa, joka oli 80-95 astetta. Kinkunpaistomittari varustettuna rautalankapidikkeellä oli hyvä apuväline! Lopulta keitos alkoi tuntua liisterimäiseltä ja tahmealta. Seuraavaksi siihen kaadettiin vernissa ja suola. Sitten mukaan laitetettiinkin punamulta, joka lisättiin joukkoon vähän kerrallaan. Lopuksi hauduteltiin noin 45 minuuttia. Tulen sammuttua alta maali jätettiin vielä kansi päällä hautumaan.

Maalinkeitto oli hauskaa puuhaa ja lopputulos on oikein onnistunut. Kiitokset Annikki ja Tiina! Nyt vain jännätään milloin saisimme maalia seinään - talkoopäivää on pitänyt siirtää jo kahdesti sateiden vuoksi. Suolan avulla maali säilyy onneksi muutamia päiviä.

Hyvää juhannusta!

Juhannusruusu kaunistaa keittiönpöytää.
Oikein hyvää juhannusta! Itse karkaamme reissuun ystävien kanssa.

Juhannusviikolla Anu aloitteli pesukomuuttiprojektia. Komuutti oli ollut joskus kauniin punaruskea ja päällemaalatut turkoosi ja valkea olivat pahoin lohkeilleet pois. Nyt maaleista on suurin osa rapsuteltu jo pois.

Kuistin pariovet ovat valmiit ja Anu kävi maalaamassa niihin ensimmäisen kerroksen (Uulan puunsuojaöljy + vähän pellavaöljymaalia sävyä puolukka). Maanantaina homma jatkuu.

Keskiviikkona Anun isä Matti teki seitsemän tuntia töitä laittaessaan navetan ladon ovea takaisin saranoilleen. Saranatapit olivat joskus lähteneet irti ja rikkoneet lankun mennessään. Anu oli apuna päivällä ja Jaakko auttoi Mattia illalla, kun tuli töistä. KIITOS! Nyt on ovet kauniisti paikoillaan.

Luhtiaitan makuukammari on nyt siivottu ja se odottelee kesävieraita. HUOM. Meillä saa toki nukkua sisälläkin..

Tehokasta toimintaa!

Viikonloppu sujui yllättävän tehokkaasti. Vielä lauantai-aamuna heräilimme ystäviemme luona Kestilässä, mutta sunnuntai iltana oli ehditty kuitenkin tehdä isot urakat Ylätalolla.

Anun äiti ja isä saapuivat avuksi ja lauantaina purimme uuden puolen takakammarista ensimmäisen lautalattian. Lattialaudat kannettiin talteen taas navettaan. Lisäksi siivosimme navettaa, maakellaria ja tallia.

Navetan lato-osa on ollut täynnä vanhaa heinää. Ladossa olisi kuitenkin mainiota tilaa säilöä lautoja yms. rakennuskampetta. Sunnuntaina Anun isä täräytti Valtsun käyntiin ja saapui Ylätalolle peräkärrin kanssa. Tyhjensimme ladon heinästä ja ne ajettiin kauemmaksi ja poltettiin. Jaakko purki toista lattiakerrosta uuden puolen takakammarista ja lattialankut tuotiin siivottuun navettaan peräkärrissä. Sujuipa homma nopeasti verrattuna edelliseen huoneeseen, jolloin Anu kantoi paksut pitkät lankut yksi kerrallaan navettaan! 

Koska saimme traktorin töiden avuksi, urakoimme samana päivänä vielä huoneen eristeet pois. Tällä kertaa eristeet lapioitiin suoraan traktorin peräkärriin ja tuohet Anun äiti laittoi huolellisesti talteen navettaan.

Lankkulattiat pinoissa navetassa.

"Reilusti elän elämäni täällä." Teksti löytyi navetan ladon seinästä.

Lato tyhjänä kolmen tunnin työn jälkeen.

Navetta siistinä.

Talvisia kuvia Ylätalolta

Palaset loksahtivat kohdalleen...

Haaveissamme oli oma vanha hirsitalo mukavalla paikalla. Taloa ei vain vuosien kuluessa löytynyt ja ryhdyimme etsimään siirrettävää hirsikehikkoa sekä tonttia. Eräs jos toinen rantaryteikkö tuli käytyä katsomassa. Tarjouksiakin teimme, mutta jäimme (onneksi) toiseksi. Kehikon etsintä ei edistynyt ja sopivaa tonttiakaan eisitten tuntunut osuvan kohdalle. Lukuisat lehti-ilmoitukset, laput kauppojen seinillä tai soitot taloista eivät opastaneet meitä kotiin.Välillä luovutettiin ja etsinnöissä levähdettiin, mutta unelma sinnitteli ja hommaa jatkettiin aina tauon jälkeen.  Kesällä 2009 ehdimme taas kiertää monta kehikkoa. Emme arvanneetkaan, että heinäkuun lopussa lehti-ilmoitustamme luettaisiin ja puhelin soisi.

Oli elokuun 2. päivä, kun lähdimme katsomaan vanhaa hirsitaloa pihapiireineen Jokelan kylään. Kun saavuimme Ylätalon pihaan meidät vastaanotti harmaantunut hirsitalo suuren vaahteran vieressä. Narisevat lattiat toivottivat meidät tervetulleiksi ja tupaan saapuessamme olimme myytyjä. Kaikki tuntui loksahtaneen kohdalleen. Tässähän tämä oli meitä odottanut! Ensitapaaminen talon kanssa vei heti mukanaan.

Talon vanha puoli on tehty noin 1894 ja uusi puoli noin 1920- 1935. Omistaja totesi, että kovasti on hommaa, mutta ei projekti ole hänestä toivoton.  Rantatonttia etsineenä, saimme neuvoteltua kauppaan vielä joenrantapalstan. Taloa kävi kanssamme katsomassa Anun Annikki-täti, joka on perillä vanhan talon korjausrakentamisesta. Muille ei tulevasta projektistamme hiiskuttu ennen kauppaa. Elokuu tuntui pitkältä kuukaudelta, kunnes saimme nimet paperiin ja kättelyt tehtyä. Ylätalo oli meidän. Meillä oli nyt oma hirsitalovanhus, hirsinavetta, pihasauna, iso aitta, luhtiaitta, maakellari, paja, savusauna ja vajoja. Olimme ostaneet kotiaihion, projektin, työleirin ja unelmien täyttymyksen eli kaipaamamme elämäntavan.