Piharakennukset uudessa maalissa

Ensimmäisten maalaustalkoiden jälkeen piharakennustemme maalaaminen jatkui sinnikkäästi. Navettaa ja karjasuojaa ei oltu vielä aloitettukaan ja ison aitan takaseinä oli maalaamatta. Valkoisten osien maalaaminen oli hidasta puuhaa. Apunamme olivat useana päivänä (ja iltana) Matti ja Riitta. Myös Anun Esa-veli kävi kauniina sunnuntaina maalauspuuhissa. Isot kiitokset taas. Keittelimme uuden satsin punamultaa ja pääsimme navetan kimppuun. Maalausapuna oli Riitan ja Matin lisäksi Esko sekä Anun veli-Pasi. Kiitokset! Traktoria saatiin lainaan tällä kertaa naapurista Hakalasta .
Esko ja Riitta navettaa maalaamassa.

Jaakko maalaa katolla ja Esko tikkailla.

Viikko talkoiden jälkeen kaikki piharakennuksemme oli maalattu. Maalia kului yhteensä valkoisen kanssa 400 litraa. Jippii- yhden homman saa nyt yliviivata kesän listasta!
Navetta päädystä

Karjasuoja (ehkäpä tästä tulee joskus Urhon leikkimökki)

Karjasuoja takaa

Iso aitta

Iso aitta edestä

Luhtiaitta edestä

Luhtiaitta päädystä

Pihasauna

Maalaustalkoot

Jouduimme siirtämään maalaustalkoita kaksi kertaa.
Ilmoitimme talkoolaisille alunperinkin kolme peräkkäistä päivää, joista valittaisiin säiltään suotuisin päivä. Yksi talkoolaisista, Anun työkaveri Anna-Maija, ei ollut tosin saanut toista talkoiden siirtämistä koskevaa viestiä ja hän tuli hommiin jo keskiviikkona ja oli tuplatalkoissa vielä seuraavana päivänä.
Torstaina pihamme täytti heti aamupäivästä iloinen puheensorina ja paikalle saapui mukavasti ystäviä naapureita ja sukua.
Päivän aikana ehdimme maalata luhtiaitan loppuun, pihasaunan ja ison aitan.
Punamultatynnyristä jäi jäljelle vain kymmenen litraa ja valkoista maalia kului 18 litraa.
ISOT kiitokset urakasta.
Tällä porukalla sudit heilui ja tulosta tuli. Erityiskiitokset myös Urhoa katsoneelle ja muonituksesta vastanneelle Riitta-mummolle. Savusaunaamme kömpi illalla pitkän päivän tehneitä talkoolaisia.
 Alla kuvakokoelmaa päivästä.
Maalaus jatkuu, joten valmiista piharakennuksista laitamme kuvia myöhemmin.
´Katja ja Urho Ilmari tauolla
Emma ja Alisa pihasaunaa maalaamassa.
 
 
Jaakko maalaa häkistä ja Tiina ahkeroi alhaalla.
Matti maalaa ison aitan takana traktorin peräkärristä.
Ylhäällä maalailee Arto ja alhaalla oven kimpussa Anna-Maija.
Janin työmaa. Hanna sai maalattua ahtaan paikan puukatoksen takaa.
Pienin talkoolainen, kummityttömme Lotta, oli jossakin vaiheessa melko valkoinen.. 
Naapurin Antero maalaamassa kauhasta.
Työmaalla oli konevoimaa! Sininen traktori lainassa Jaakon siskon ja hänen miehensä maatilalta. Sillä nostettiin lainassa ollutta verratonta maalaushäkkiä. Keskellä oleva traktori on tullut Anun kotipaikalta Kivelästä. Oikealla oleva Valmet on naapurimme Ilpon ja kauhassa maalailee Köpi.
Riikka ja Katja luhtia maalaamassa.
Anna-Maija hommissa jo toista päivää.
Talkooväki yhteiskuvassa. Urho Ilmari mummon sylissä.

Keittomaalia

Ylätalon pihapiiriin kuuluu liuta piharakennuksia, joita olemme pikku hiljaa laittaneet kuntoon.
Uuden katon ovat jo saaneet iso aitta, luhtiaitta sekä pihasauna.
Tänä kesänä tavoitteena oli saada ainakin näille rakennuksille myös uusi maalipinta. Mikäli maalia riittäisi myös navetta ja pieni karjasuoja kaipaavat maalia. Rakennusten maalikuntoon viimeistely vei yllättävän paljon aikaa.. Useaan ikkunaan piti uusia listoja, nurkkalautoja piti korjata, lautoja piti vaihtaa, sähkötaululle tehtiin uusi suoja jne. jne. Teimme näitä viimeistelyhommia monta päivää. Kiitos kovasti avusta Matti ja Riitta!
Matti uusimassa luhtiosan huonokuntoista lautaa
Maalina käytettäisiin tietenkin perinteistä punamultamaalia. Ovet maalataan (kuten ne on ennenkin olleet) keltamullalla ja nurkkalistat valkealla. Oli alusta asti selvää, että punamulta keitettäisiin itse. Keltamultaa menee melko vähän, joten se ostettiin valmiina (Uulan keltamulta). Samaisesta maalista onkin jo kokemusta kuistin ja kompostin maalauksesta. Valkoista maalia kuluu myös luhtiaitan luhtiosaan ja pohdimme aluksi myös sen keittämistä. Resepti valkoisen maalin keittämiseen oli hankala löytää ja kun titaanidioksidiakaan ei meinannut löytyä, päädyimme ostamaan myös valkoisen maalin valmiina (Uulan petrooliöljymaali).
 
Punamultamaalia keittämään saapui avuksemme Anun serkku-Tiina ja Annikki-täti, joka oli hommaa ennenkin tehnyt. Jaakko irroitti tynnyristä pohjan ja rakenteli keittopaikan valmiiksi jo edellisenä päivänä. Panu Kailan mukaan kivivilla on ainoassa sille sopivassa käyttötarkoituksessa punamultamaalitynnyrin ympärillä. Maali tehtiin Hangon punamultasäkin ohjeen mukaan (sama ohje Kailalla).
 
Punamultamaalia 170 l
  • vettä 150 l
  • rautavihtrilliä 6 kg
  • ruisjauhoja 12 kg
  • Punamultaa 25 kg
  • vernissaa 5 - 10 l (me laitoimme 7l) 
  • suolaa (säilytystä varten) 200 g
Puuha aloitettiin noin klo 11 laittamalla 50l vettä lämpiämään. Höyryävän kuumaan veteen sekoitettiin rautavihtrilli.
 
Ruisjauhot sekoitettiin huolellisesti sankoissa veteen (30l) ja seokset kaadettiin koko ajan sekoittaen maalitynnyriin.
Annikki kaataa vesiruisjauhovelliä tynnyriin. Tiina sekoittaa melalla ja Jaakko porakoneen vispilällä.


Keitokseen lisättiin loput vedestä ja sitä keiteltiin reilu kolme tuntia. Vaihtelimme melan heiluttajaa  ja välillä sekoittaja sai olla sadetakki niskassa. Keiton aikana tarkkailimme lämpötilaa, joka oli 80-95 astetta. Kinkunpaistomittari varustettuna rautalankapidikkeellä oli hyvä apuväline! Lopulta keitos alkoi tuntua liisterimäiseltä ja tahmealta. Seuraavaksi siihen kaadettiin vernissa ja suola. Sitten mukaan laitetettiinkin punamulta, joka lisättiin joukkoon vähän kerrallaan. Lopuksi hauduteltiin noin 45 minuuttia. Tulen sammuttua alta maali jätettiin vielä kansi päällä hautumaan.


Maalinkeitto oli hauskaa puuhaa ja lopputulos on oikein onnistunut. Kiitokset Annikki ja Tiina! Nyt vain jännätään milloin saisimme maalia seinään - talkoopäivää on pitänyt siirtää jo kahdesti sateiden vuoksi. Suolan avulla maali säilyy onneksi muutamia päiviä.