Piharakennukset uudessa maalissa

Ensimmäisten maalaustalkoiden jälkeen piharakennustemme maalaaminen jatkui sinnikkäästi. Navettaa ja karjasuojaa ei oltu vielä aloitettukaan ja ison aitan takaseinä oli maalaamatta. Valkoisten osien maalaaminen oli hidasta puuhaa. Apunamme olivat useana päivänä (ja iltana) Matti ja Riitta. Myös Anun Esa-veli kävi kauniina sunnuntaina maalauspuuhissa. Isot kiitokset taas. Keittelimme uuden satsin punamultaa ja pääsimme navetan kimppuun. Maalausapuna oli Riitan ja Matin lisäksi Esko sekä Anun veli-Pasi. Kiitokset! Traktoria saatiin lainaan tällä kertaa naapurista Hakalasta .

Esko ja Riitta navettaa maalaamassa.

Jaakko maalaa katolla ja Esko tikkailla.

Viikko talkoiden jälkeen kaikki piharakennuksemme oli maalattu. Maalia kului yhteensä valkoisen kanssa 400 litraa. Jippii- yhden homman saa nyt yliviivata kesän listasta!

Navetta päädystä

Karjasuoja (ehkäpä tästä tulee joskus Urhon leikkimökki)

Karjasuoja takaa

Iso aitta

Iso aitta edestä

Luhtiaitta edestä

Luhtiaitta päädystä

Pihasauna

Maalaustalkoot

Jouduimme siirtämään maalaustalkoita kaksi kertaa.

Ilmoitimme talkoolaisille alunperinkin kolme peräkkäistä päivää, joista valittaisiin säiltään suotuisin päivä. Yksi talkoolaisista, Anun työkaveri Anna-Maija, ei ollut tosin saanut toista talkoiden siirtämistä koskevaa viestiä ja hän tuli hommiin jo keskiviikkona ja oli tuplatalkoissa vielä seuraavana päivänä.

Torstaina pihamme täytti heti aamupäivästä iloinen puheensorina ja paikalle saapui mukavasti ystäviä naapureita ja sukua.

Päivän aikana ehdimme maalata luhtiaitan loppuun, pihasaunan ja ison aitan.

Punamultatynnyristä jäi jäljelle vain kymmenen litraa ja valkoista maalia kului 18 litraa.

ISOT kiitokset urakasta.

Tällä porukalla sudit heilui ja tulosta tuli. Erityiskiitokset myös Urhoa katsoneelle ja muonituksesta vastanneelle Riitta-mummolle. Savusaunaamme kömpi illalla pitkän päivän tehneitä talkoolaisia.

 Alla kuvakokoelmaa päivästä.

Maalaus jatkuu, joten valmiista piharakennuksista laitamme kuvia myöhemmin.

´Katja ja Urho Ilmari tauolla

Emma ja Alisa pihasaunaa maalaamassa.
 

 

Jaakko maalaa häkistä ja Tiina ahkeroi alhaalla.

Matti maalaa ison aitan takana traktorin peräkärristä.

Ylhäällä maalailee Arto ja alhaalla oven kimpussa Anna-Maija.

Janin työmaa. Hanna sai maalattua ahtaan paikan puukatoksen takaa.

Pienin talkoolainen, kummityttömme Lotta, oli jossakin vaiheessa melko valkoinen.. 

Naapurin Antero maalaamassa kauhasta.

Työmaalla oli konevoimaa! Sininen traktori lainassa Jaakon siskon ja hänen miehensä maatilalta. Sillä nostettiin lainassa ollutta verratonta maalaushäkkiä. Keskellä oleva traktori on tullut Anun kotipaikalta Kivelästä. Oikealla oleva Valmet on naapurimme Ilpon ja kauhassa maalailee Köpi.

Riikka ja Katja luhtia maalaamassa.

Anna-Maija hommissa jo toista päivää.

Talkooväki yhteiskuvassa. Urho Ilmari mummon sylissä.

Keittomaalia

Ylätalon pihapiiriin kuuluu liuta piharakennuksia, joita olemme pikku hiljaa laittaneet kuntoon.

Uuden katon ovat jo saaneet iso aitta, luhtiaitta sekä pihasauna.

Tänä kesänä tavoitteena oli saada ainakin näille rakennuksille myös uusi maalipinta. Mikäli maalia riittäisi myös navetta ja pieni karjasuoja kaipaavat maalia. Rakennusten maalikuntoon viimeistely vei yllättävän paljon aikaa.. Useaan ikkunaan piti uusia listoja, nurkkalautoja piti korjata, lautoja piti vaihtaa, sähkötaululle tehtiin uusi suoja jne. jne. Teimme näitä viimeistelyhommia monta päivää. Kiitos kovasti avusta Matti ja Riitta!

Matti uusimassa luhtiosan huonokuntoista lautaa

Maalina käytettäisiin tietenkin perinteistä punamultamaalia. Ovet maalataan (kuten ne on ennenkin olleet) keltamullalla ja nurkkalistat valkealla. Oli alusta asti selvää, että punamulta keitettäisiin itse. Keltamultaa menee melko vähän, joten se ostettiin valmiina (Uulan keltamulta). Samaisesta maalista onkin jo kokemusta kuistin ja kompostin maalauksesta. Valkoista maalia kuluu myös luhtiaitan luhtiosaan ja pohdimme aluksi myös sen keittämistä. Resepti valkoisen maalin keittämiseen oli hankala löytää ja kun titaanidioksidiakaan ei meinannut löytyä, päädyimme ostamaan myös valkoisen maalin valmiina (Uulan petrooliöljymaali).

 

Punamultamaalia keittämään saapui avuksemme Anun serkku-Tiina ja Annikki-täti, joka oli hommaa ennenkin tehnyt. Jaakko irroitti tynnyristä pohjan ja rakenteli keittopaikan valmiiksi jo edellisenä päivänä. Panu Kailan mukaan kivivilla on ainoassa sille sopivassa käyttötarkoituksessa punamultamaalitynnyrin ympärillä. Maali tehtiin Hangon punamultasäkin ohjeen mukaan (sama ohje Kailalla).

 

Punamultamaalia 170 l

• vettä 150 l
• rautavihtrilliä 6 kg
• ruisjauhoja 12 kg
• Punamultaa 25 kg
• vernissaa 5 - 10 l (me laitoimme 7l) 
• suolaa (säilytystä varten) 200 g

Puuha aloitettiin noin klo 11 laittamalla 50l vettä lämpiämään. Höyryävän kuumaan veteen sekoitettiin rautavihtrilli.

 

Ruisjauhot sekoitettiin huolellisesti sankoissa veteen (30l) ja seokset kaadettiin koko ajan sekoittaen maalitynnyriin.

Annikki kaataa vesiruisjauhovelliä tynnyriin. Tiina sekoittaa melalla ja Jaakko porakoneen vispilällä.

Keitokseen lisättiin loput vedestä ja sitä keiteltiin reilu kolme tuntia. Vaihtelimme melan heiluttajaa  ja välillä sekoittaja sai olla sadetakki niskassa. Keiton aikana tarkkailimme lämpötilaa, joka oli 80-95 astetta. Kinkunpaistomittari varustettuna rautalankapidikkeellä oli hyvä apuväline! Lopulta keitos alkoi tuntua liisterimäiseltä ja tahmealta. Seuraavaksi siihen kaadettiin vernissa ja suola. Sitten mukaan laitetettiinkin punamulta, joka lisättiin joukkoon vähän kerrallaan. Lopuksi hauduteltiin noin 45 minuuttia. Tulen sammuttua alta maali jätettiin vielä kansi päällä hautumaan.

Maalinkeitto oli hauskaa puuhaa ja lopputulos on oikein onnistunut. Kiitokset Annikki ja Tiina! Nyt vain jännätään milloin saisimme maalia seinään - talkoopäivää on pitänyt siirtää jo kahdesti sateiden vuoksi. Suolan avulla maali säilyy onneksi muutamia päiviä.

Venevajan katto

Vanhassa pihapiirissä riittää kattojen kunnostusta.

Rannassa on meillä tällä hetkellä savusauna, nuotiokatos sekä vaja,

jossa säilytämme polttopuita ja kalastusvälineitä.

 

Olemme kuulleet kyläläisiltä, että vaja on tehty Ylätalon Villen kalavajasta,

josta meillä on vanha kuva. Kuva komeilee myös kylpyhuoneemme seinälaatoissa.

 

Vajan katto oli aiemmin jo päässyt niin huonoon kuntoon, että se oli peitetty pressulla. Yksi tämän kesän töistä olikin katon uusinta. Pressun alta paljastui lohduton näky ja rannan puoleinen pääty oli täysin lahonnut. Muut rakennukset ovat rannassa peltikattoisia,

joten noudatimme samaa linjaa ja vajakin sai peltikaton.

Kiitos purkupelleistä Niemelään, josta löytyi samanlaista peltiä kuin saunan katolla.

Aloitimme puuhan kahdestaan Jaakon kanssa arki-iltana.

Ennen peltien asennusta kattoa oikaistiin ruodelaudoilla.

 Lahonneet räystäät korjattiin 90 asteen kulmaan yhteen naulatuilla laudoilla.

 Näin räystäistä tuli suorat ja kantavat.

Lappeen leveys suunniteltiin niin, että kattopellit kävivät siihen tasajaolla.

Lisäksi päädyn otsalaudat kiinnitettiin hieman lappeen ruodelautoja ylemmäksi. Profiilipellin korkeimman kohdan sai ruuvattua päädyn otsalautaan.

Erillisia reunapeltejä ei näin tarvittu ja ei sellaisia saunassakaan ole.

Hommaan saapui viikonlopuksi avuksi Esa ja

ehdimme Urhon kanssa lähinnä vain käydä ihastelmassa katon syntymistä.

KIITOS avusta Esa!

Yksi homma on listasta nyt tehty!

Kesä on täällä

Mistä tietää, että on kesä?

 

  

 Humala on ehtinyt kiivetä verkon yläosaan.

Savusauna- ja uintikausi on avattu.

 

Kesäkukat ovat löytäneet pihaan.

Meillä Savossa on ollut hurjan kuivaa (IHANA aurinko)

 ja kukkia sekä kasvimaata on saanut kastella urakalla.

Jääkaapin oveen on ilmestynyt kesän töiden lista.

Lista ei ole koskaan realistinen, mutta reilusti yli puolet siitä pitäisi ainakin saada tehtyä. Blogipäivityksiäkin pitäisi siis tulla taas tiheämmin - yksi kesän merkki sekin.

Osa listan hommista oli aikomus tehdä jo viime kesänä.

Esimerkiksi grillauspaikka piti valmistua jo silloin. Onneksi sitä ei kuitenkaan menty toteuttamaan, sillä paikka olisi ollut kuitenkin ihan väärä..

Alkukevät on mennyt opiskelu- ja polttopuuhommissa.

Urho Ilmari asettaa myös omat sääntönsä työskentelyaikoihin. Usein tulee puuhattua ulkohommia itkuhälyttimen turvin Urhon mentyä nukkumaan tai aamulla anivarhain ennen miehen heräämistä. Onneksi mummo on innokas Urhon kaveri ja pääsemme kesällä listan puuhiin

 ilman pientä miestä.

Talven rippeitä

Kevät kurkkii nurkan takana - kuinka sitä onkin taas odotettu! Ihana aurinko! Kohta saa kantaa taljat pois lattioilta ja etsiä pääsiäiskoristeet. Tänä vuonna aion koristaa pääsiäistä ajoissa. Kivat koristeet menevät ihan hukkaan, kun ne ehtivät olla esillä meillä yleensä vain viikon.

Talo tuntuu loppiaisena aina kovin riisutulta, kun kiikuttaa joulukoristeet takaisin aittaan. Värkkäilin tyhjältä tuntuvaan tupaan lumihiutalemobilen. Hiutaleet (keramiikkaa) olen ostanut jo ajat sitten, mutta ne eivät ole koskaan oikein löytäneet paikkaansa. Aitassa taas lojuu useita tynnyrin vanteita, joista kaksi sai nyt käyttötarkoituksen.

 

 

Urho Ilmari on harjoitellut jo vähän istumispuuhia. Aloitin syöttötuolin metsästyksen marraskuussa, mutta meidän miljööseen sopivaa ei tuntunut löytyvän. Sattumalta äitini ystävä oli kuitenkin tallettanut liiteriinsä aiemmin polttotuomion saaneen vanhan syöttötuolin. Tuoli oli jo kokenut kovia, mutta äiti arvasi, että minä näkisin siinä aarteen. En löytänyt nyt mistään kuvia tuolin alkuperäisestä kunnosta, vaikka muistan erittäin selvästi ottaneeni niitä aitan edessä ennen homman aloittamista. Liitän niitä sitten bloggaukseen, kun ne putkahtavat jostain.

Irroitin ensin tuolin lohjenneen takalevyn ja hioin koko tuolin. Kiristelin liitoksia puuliiman kanssa ja tein uuden takalevyn puulevystä. Levyyn tein kuviosahalla sydämen, josta syöttötuolia olisi kätevä nostella.

Maalasin tuolin samalla sävyllä kuin keittiökaappiemme ovien syvennys eli Uulan vanha vihreä 840. Ihanaa sävyä ei ole enää uusissa värikartoissa, mutta koodilla sitä saa edelleen sävytettyä. Maalina käytin Uulan pellavaöljymaalia. Tuoli on koeistuttu ja Urho on selkeästi ylpeä omasta paikastaan pöydän äärellä.

Urho sai kummilahjaksi ihanan kummilusikan. Muuten toivoimme kummilahjoiksi käytännöllistä tavaraa ja Urho sai kummeilta myös lastenastiaston ja oman lastenpuukon (äitin tädin tekemä!).  Lusikan myötä pohdimme mieheni kanssa missä meidän lusikkamme mahtavat olla - ainakaan käytössä ne eivät ole kuluneet. Totesimme, että on sääli, että kauniita lusikoita ei näe kukaan. Hellan yläpuolella on jo aiemmin ollut kaksi talon vintiltä löytynyttä lusikkaa sekä yksi Jaakon isältä saatu suvun lusikka. Nyt ripustimme viereen omat lusikkamme sekä Urhon kummilusikan. Siinä ne nyt ilahduttavat keittiössä puuhavia.



Ylätalon joulua

Onnellista joulua ja ihanaa vuotta 2013!

Vietämme joulua rauhallisissa tunnelmissa.

Aamulla syödään pitkä aamiainen riisipuuron kanssa, päivällä kuunnellaan joulurauhanjulistus ja käydään porukalla haudoilla sekä joulukirkossa. Kirkkokahvien jälkeen kutsuu ulkosauna. Illan päätteeksi syödään perinteisesti ja hyvin, pukki käy tuvassa ja katsellaan yhdessä telkkaria, pelaillaan tms. Niin mukavan leppoisaa! Saamme vieraaksi ukit sekä Riitta-mummon ja Anun veljen Esan. On siis varmaa, että Urholla riittää

sylejä ensimmäisenä joulunaan.



Kuisti jouluasussa

Urho sai lahjansa omassa säkissä. Ihanan säkin sisältöineen toi Urhon täti Riikka.

Tänä vuonna en tehnytkään piparitaloa, vaan metsäneläinten joulun.



Joulukuusen pitää olla ISO!