Ylätalon joulua

Onnellista joulua ja ihanaa vuotta 2013!

Vietämme joulua rauhallisissa tunnelmissa.

Aamulla syödään pitkä aamiainen riisipuuron kanssa, päivällä kuunnellaan joulurauhanjulistus ja käydään porukalla haudoilla sekä joulukirkossa. Kirkkokahvien jälkeen kutsuu ulkosauna. Illan päätteeksi syödään perinteisesti ja hyvin, pukki käy tuvassa ja katsellaan yhdessä telkkaria, pelaillaan tms. Niin mukavan leppoisaa! Saamme vieraaksi ukit sekä Riitta-mummon ja Anun veljen Esan. On siis varmaa, että Urholla riittää

sylejä ensimmäisenä joulunaan.



Kuisti jouluasussa

Urho sai lahjansa omassa säkissä. Ihanan säkin sisältöineen toi Urhon täti Riikka.

Tänä vuonna en tehnytkään piparitaloa, vaan metsäneläinten joulun.



Joulukuusen pitää olla ISO!

Pihasaunalla

Teimme pihasaunan remontin jo ennen viime joulua. Sauna oli kovasti käytössä koko kevään, kunnes avasimme savusaunakauden vappuna. Aiemmassa remontissa piippua muurattiin uudelleen ja sauna sekä pukuhuone (vilpola) kunnostettiin.

 

Tänä syksynä luhtiaitan katon valmistuttua muutimme tellingit pihasaunan ympärille. Matti ja Jaakko uusivat katon kolmiorimahuopakatteen ja Jaakko teki piippuun uudet pellit.

Remontti jatkui entiseen kylpyhuoneeseen. Puuhissa apuna oli monta kertaa Matti ja Riitta- kiitokset! Loppusuoralla Riitta-mummo hoiteli Urhoa ja me muut päästiin puuhiin. Saunan kiukaan ympärillä on vesivaippa ja tilaa on sen verran paljon, että saunassa mahtuu hyvin myös peseytymään. Erillistä kylpyhuonetta ei siis tarvita ja tila voi palvella takkahuoneena.

Lämmönlähteeksi ostimme Porin Matin, joka hiottiin ja maalattiin sitten vihreäksi. Luukut rapsuteltiin varovasti puhtaaksi ja alta paljastui kaunis vihreä emali.

Jaakko laatoitti alueen Porin Matin alle ja Anu saumasi sen. Laatat löytyi omasta navetasta. Anu oli ostanut ne ajat sitten alennusmyynnistä muutamalla eurolla.

Seiniin tuli huokolevyt, jotka maalattiin Uulan INTO-maalilla (seinässä myös purueriste sekä toja-levy). Ulkosaunamme on ainoa lautarakennus pihapiirissämme. Katto paneloitiin ja maalattiin Uulan ovi-ja ikkunamaalilla sävyllä Kahvi. Lattia tehtiin lämpöpuusta, jota on myös aiemmin remontoidun saunan lattia. Listat tehtiin osin itse ja osa löytyi navetasta purkutavarasta.

Eteisen harmaan siniset pinnat olivat kuluneet likaisen näköisiksi. En ole valkoisen kannattaja sisustuksessa, mutta nyt se toimi enemmän kuin hyvin. Harmaa lauta näyttää kauniilta valkoisen parina.

Jo aiemmin Anu tapetoi vilpolan seinät sanomalehdillä. Nyt katto maalattiin punaisella (Uulan Into-kalustemaali).

 

 

Takkahuonetta ja ulkosaunaa sisustettiin retrohengessä. Tilaan saatiin väriä tekemällä seinälle suuri kangastaulu retrokankaasta.

Pajan katto ja muuta puuhaa

 Isyyslomalla Jaakko kävi pari tuntia päivässä (mikäli ei satanut) naputtelemassa pajaamme uutta kattoa. Entinen katto, joka oli tehty oiotuista tynnyreistä, olikin jo todella huonossa kunnossa ja siitä näkyi paikoitellen läpi. Käytetyt pellit tulivat rakennustarvikkeiden kierrätyksellä Jaakon työkaverilta. Nyt katto kestää piiiiiitkään.

Marski päätti käydä tarkistamassa työn.

Talomme komeat kivipelkkaportaat eivät valitettavasti osoittautuneet hirvittävän käteviksi lastenvaunujen kanssa. Jaakko ja Matti rakensivat nyt eteen lisälavan, jota kiertää portaat. Varusteena on myös irroitettavat rampit, joita pitkin pääsee kätevästi vaunuilla ylös. Aika aikaansa kutakin ja lava saa myöhemmin ehkäpä palvella laiturin päätynä rannassa.

Kävimme kesällä Viipurin reissulla ja pysähdyimme sukuloimaan Joensuuhun. Joensuussa oli mahtava antiikkiliike vanhassa makasiinissa, josta löysimme pari mukavaa taulua. Mannerheim ansaitsee oman paikkansa talossa ja lisäksi ostimme vanhan Suomen kartan. Tässä kartassa Viipuri kuuluukin vielä Suomelle.  Nyt ko. antiikkiliike ilmeisesti tuhoutui tulipalossa ja tuhannet aarteet sen sisällä katosivat savuna ilmaan. Voi hyvänen aika niitä talonpoikaiskaappejakin - niin sääli!

Pientä sisustusta ja projekteja pienelle..

Anteeksi armaat blogimme lukijat - päivitykset ovat olleet harvassa. Tänä syksynä eloomme tuli sellainen projekti, että se vie kertakaikkiaan mukanaan. Kesän aikana sisustin metsähuonetta uusin katsein sekä muiden hommien lomassa kasvatin mahaa.

Nyt Ylätalossa asusteleekin pitkästä aikaa taas pieni ihminen, kun Kekkosen perhe kasvoi uudella jäsenellä 26.9. Vaunussa pötkottelee poikamme "Urho".

Pinnasänky on Jaakon suvun vanha. Alkuperäisessä sängyssä oli lastulevypäädyt, jotka nyt korvasimme puulevyillä. Ensin ajattelin maalata sängyn metsähuoneen värimaailmaan sopivaksi sammaleenvihreäksi tai ruskeaksi, mutta sitten säälin seuraavaa tarvitsijaa ja päädyin valkoiseen. Kiitos maalausavusta Riitta!

Huoneeseen olen ommellut tyynyjä, verhot, hoitopehmusteen päällisen ja pinnasängyn suojuksen.
Hoitopöytänä toimiva vanha leivinpöytä on saatu Jaakon äidiltä.

Mobileidea on varastettu ihanalta työkaveriltani Katjalta, jonka pojan huoneen koristeena toimivassa vyyhdinpuussa roikkui legoja. Halusin mobileen suomalaisia metsäneläimiä ja sopivan kokoiset pehmoeläimet oli yllättävän vaikea löytää..

Ulkona olemme puuhailleet syystöiden lisäksi mm. edelleen pihasaunan kimpussa sekä pajan katon kunnostustöissä. Niistä lisää myöhemmin kera kuvien.

Tarpeeseen syntynyt huonekalu sekä historian havinaa

Tarvitsimme kodinhoitohuoneeseen hiukan lisää säilytystilaa.

 Pitkästä etsinnästä huolimatta en löytänyt juuri oikean kokoista ja näköistä lipastoa.

Kesän ratoksi päätin siis ryhtyä näpertelypuuhiin.

Talon omaa kalustoa oli huonokuntoinen vanha lipasto.

Nyt tein jotain itselle uutta ja varmasti monen teistä niskakarvat pystyynnostattavaa. En siis entisöinyt lipastoa, vaan rakentelinkin siitä jotain ihan uutta. Perustelin tämän raiskauksen itselleni sillä, että täten lipasto ja muut käyttämättömänä olleet osaset tulevat edes käyttöön.

Tässä palasten alkutilanne eli lipasto, kaappirujosta vanhat laatikot sekä vanha talonpoikaiskommuutin koriste. Päädyin käyttämään kolmea pienistä laatikoista.

Homma alkoi lipaston hionnalla sekä korjailulla. Yhtä laatikoista pienensin keskelle ja rakensin laatikoille kehykset. Pöytälevyn sahasin ihan uuden. Puutappien ja ruuvien avulla hiotut palaset sitten kokosin ihan uudeksi kalusteeksi. Maalina käytettiin Uulan ovi-ja ikkunamaalia, jonka sävy on itse sekoitettu. Uudet vetimet löytyi iisalmelaisesta antiikkiliikkeestä.
 Kiitokset hionta- ja maalausavusta äidille!

Kerroin aiemmin blogissa, että saimme postia kylän entiseltä asukkaalta Pekka Mähöseltä. Kirjoitan näitä tietoja nyt myös tänne blogiin ja täällä nämä arvokkaat tiedot säilyvät. Tuhannet kiitokset vielä Pekalle, joka oli muistellut talon historiaa, henkilöitä ja paikkoja kirjeessään.

Pekka on asunut entisellä Jokelan koululla (jota iloksemme on myös aloitettu nyt kunnostaa!) ja hänen äitinsä on ollut kyläkoulun opettaja. Kirjoittajan mummo Anna Juliana Mähönen (os. Ryhänen) on puolestaan ollut Ylätalon tyttäriä, joten Pekka on vieraillut paljon Ylätalossa ja istahtanut pirtinpöydän ääreen monta kertaa.

Sukututkimuksen harrastajana ja löytämiensä tietojen perusteella Pekka kertoo kirjeessään Ylätalon ensimmäisen isännän  olleen Carl Ryhänen, joka oli naimisissa Ulrika Hälisen kanssa.
Pekka vahvisti tiedon talomme vanhan ja uuden puolen synnystä. Juho Erik Ryhänen ja hänen veljensä Heikki olivat aikoinaan isännöineet taloa yhdessä. Jossain vaiheessa (viime kesänä vierailleen Mairen mukaan ukin kuoltua) veljesten tiet olivat eronneet ja Heikki oli ottanut talon toisen päädyn ja rakentanut siitä oman talonsa naapuriin (nyk. Virranniemi).
Annan ja talossa asuneen Ville-enon äiti Maria oli Alatalon tyttäriä (naapurimme) ja Ville-enon vaimo Hanna oli Uupaikan (nyk. Ryhälä) eli toisen naapurimme tyttäriä.
Pekka ei muistanut nykyistä tuvassamme olevaa uunia blogin kuvista. Myös hän kertoi tuvassa olleen koko nurkan täyttänyt kiviuuni. Uuninluukku oli ollut tuvan pihaikkunoihin päin ja sen rannanpuoleisella sivustalla oli portaat, joita pitkin pääsi uunin päälle ruokalevolle.
Kun Pekka oli ollut pieni, Ylätalossa oli asunut hänen Ville-enonsa lisäksi hänen veljensä Heikki-eno perheineen.  Heikin kuollessa 40-luvulla jäivät hänen vaimonsa Lydia ja poikansa Paavo asumaan vielä taloon, kunnes muuttivat 1956 Iisalmen keskustaan.

Saimme tämän ja muita kuvia Mairelta. Kuva on otettu Ylätalon tuvassa ja  myös Maire on istumassa penkillä. Samat matot on nytkin lattialla.

Luhtiaitan ryhtiliike

Viime syksynä istutetut pionit kukkivat nyt ensimmäisen kerran.

 Saimme kesän aikana luhtiaitan ulkopuolisen remontin oikein hyvälle mallille.

 Takaa on vaihdettu kymmenisen hirttä, aittaa on nostettu, luhtiosan kaiteet sekä lattia korjattu ja uudet huovat laitettu katolle.  Kiitokset apuna olleille!

Saku ei näy kuvassa, koska hän oli ottamishetkellä aitan toisella puolella.

 Erityiskiitos vielä kattotiimille, jolloin apunamme oli Matti ja Saku!

Maalaaminen jää ensi kesälle, jolloin keitetäänkin iso satsi ja maalataan samalla iso aitta sekä ulkosauna. Rakennustellingit siirrettiin nyt ulkosaunan luo, jossa jatkuu katolla kiipeily. Aloittelimme ulkosaunan sisäremonttia jo aiemmin äidin kanssa ja purimme entisestä pesuhuoneesta katon. Pesuhuoneesta olisi tarkoitus tehdä takkahuone, johon ostimme Porin Matin lämmönlähteeksi.

Talomme sai uutta ryhtiä, kun uudet nurkkalaudat napattiin paikoilleen. Lautojen alle laitettiin pellavaa eristeeksi.

Kesäkukat syksyn kynnyksellä

Väsynyt oon, kenkäviidakkoon..

Tein rakennusaikana pienehkön kenkätelineen hirrenpätkistä tapittamalla. Ko. teline on kuitenkin auttamattoman pieni nykyiselle kenkävalikoimallemme ja kuisti on järkyttävän kenkäkasan vallassa. Vieraita tervehtii aina todellinen kenkävuori.

Mietin pitkään sopivaa ratkaisua kenkäpulmaan, koska kaappeja kuistille ei sovi ja lokerikossa olisi ollut liian vähän tilaa. Aiemmin sohvakäyttöön muuttamastani sivulle levitettävästä puusängystä jäi itse lootaosa käyttämättä. Kaivoin sen nyt aitasta kunnostukseen. Olimme myös laittaneet talteen pyörillä olevan sängynaluslaatikon. Tavoitteena oli näin saada lootasta hiukan istumatilaa ja viihtyisyyttä kuistille ja lootan alle tulisi pyörillä kulkeva laatikko, joka nielisi kenkävuoremme. Loota on tarpeeksi matala, jotta se ei tule ikkunapenkkien ylitse.

Vuolin lootaan etuosaan jalat, jotka kiinnitin ruuvien ja liiman kanssa. Varmistukseksi laitoin vielä kulmatkin. Vanha maali hiottiin ja loota maalattiin punaiseksi (Uulan Ovi-. ja ikkunamaali sävy Puolukka). Myös pyörillä kulkeva sängynaluslaatikko tarvitsi muokkausta mahtuakseen sohvan alle ja pienensin sitä ja kasasin sen uudelleen. Myös laatikko sai punaisen värin ja vetimet. Kiitos maalausavusta äiti!

Nyt on kengät piilossa ja lootaosakin sai käyttöä. Aluksi meinasin ommella sohvaan patjan, mutta nyt punainen väri näkyy kauniisti tyynyjen alta. Ompelen patjan ehkäpä myöhemmin. Keltasävyiset pitsityynyliinat ovat odottaneet käyttöä pitkään. Jouluksi ommellaan sitten jotain punaista.