Tik tak tik tak



Tuvan äänimaailma sai sinne kuuluvat äänet: vanhan seinäkellon tikitys sekä lyönnit. Herkkäunisten vieraiden lienee siis parempi siirtyä nukkumaan meillä muihin tiloihin. Seinällä on nyt Gustav Becker, jonka tarkkaa ikää vielä selvitellään. Ko. merkillä on tehty kelloja vuoteen -35 asti, jonka jälkeen ne on vaihdettu Junghanseiksi.

Ostimme Gustavin viime syksynä antiikkiliikkeestä rikkinäisenä. Jaakko väkersi kellon kanssa tuvan pöydän ääressä monta syysiltaa ennen kuin luovutti. Etulasit oli kuitenkin korjattu ja kello puhdistettu. Kello kiikutettiin joulun alla Anun kotikylälle, jossa asustelee lähes kaikkea korjaava Eino (kiitokset muuten Einolle USEIDEN meidän rakennuskamojen yms. korjaamisesta). Hän otti haasteen vastaan, mutta ehdotti parin kuukauden päästä, että veisimme Gustavin kellosepälle. Einolla kello oli lähtenyt kävelemään, mutta siitä puuttui ratkaiseva osa. Meksikosta palattuamme kelloseppä sitten ilmoitti, että komea kellomme odottaa kotiin pääsyä. Sijoitimme sen tuvan päätyseinälle, jossa on ennenkin ollut kello.

Pohdin pitkään tuvan sohvatyynyjen talviasua. Minulla on melko paljon retrokankaita varastossa, mutta ne eivät vain millään istuneet tupaan. Päädyin (taas) käyttämään pitsiä ja vanhaa lakanaa. Lakanat on vanhoja itsekudottuja lakanoita, joiden reunat oli jo menneet huonoiksi. Pitsiliinat taas puolestaan olen haalinut kirppareilta. Nyt saisikin ryhtyä jo suunnittelemaan kevätasua tyynyille..



Aurinkoista palmusunnuntaita!

4 kommenttia:

jaana kirjoitti...

Minulla oli entisessä elämässä talossamme 8 vanhaa lyövää ja hyvin käyvää seinäkelloa! Olihan siinä pauketta puoliltaöin ja -päivin! Vieraat hiukan valittivat, itse totuimme niin, että huomasimme lyönnit lähinnä silloin, kun joku kello oli sammunut ja jätti lyömättä!

Solja kirjoitti...

Meilläkin on seinäkello pirtin seinällä, vedettävä ja komealyöntinen jne. Kerran tuli pidempi sähkökatkos ja lapset hermostuivat kun mikään laite ei toiminut. Seinäkello rupesi lyödä paukuttamaan - pojat siihen, että "miten se tuo toimii vaikkei oo sähköjä" :-D

Anonyymi kirjoitti...

Minulla on melkolailla samanlainen kello. Kellotaulu näyttää ihan samanlaiselta ja muutenkin kello on saman tyylinen. Vaaleaa puuta, luultavasti tammea, hiotut lasit ja vain yksi puuleikkauskoriste. Lasikin on kolmiosainen, mutta yläreunasta kaarevat ja välipuiden paikalla on metallinauhat. Kello on Junghans, kellotaulussa on pieni J. Kellossa on hopealaatta, joka osoittaa isoisäni saaneen sen 11.9.1929.
Kello on nyt kunnostettu ja tikittää tasaiseen tahtiin olohuoneemme seinällä.
t. elina

Kekkoset kirjoitti...

Kiitokset kommenteista. Kello tuntuu ja näyttää siltä, että se olisi tosiaan aina ollut paikallaan. Pienille vieraille on meilläkin aiheuttanut ihmetystä, että kelloa pitää vetää..