Pajan katto ja muuta puuhaa

 Isyyslomalla Jaakko kävi pari tuntia päivässä (mikäli ei satanut) naputtelemassa pajaamme uutta kattoa. Entinen katto, joka oli tehty oiotuista tynnyreistä, olikin jo todella huonossa kunnossa ja siitä näkyi paikoitellen läpi. Käytetyt pellit tulivat rakennustarvikkeiden kierrätyksellä Jaakon työkaverilta. Nyt katto kestää piiiiiitkään.

Marski päätti käydä tarkistamassa työn.

Talomme komeat kivipelkkaportaat eivät valitettavasti osoittautuneet hirvittävän käteviksi lastenvaunujen kanssa. Jaakko ja Matti rakensivat nyt eteen lisälavan, jota kiertää portaat. Varusteena on myös irroitettavat rampit, joita pitkin pääsee kätevästi vaunuilla ylös. Aika aikaansa kutakin ja lava saa myöhemmin ehkäpä palvella laiturin päätynä rannassa.

Kävimme kesällä Viipurin reissulla ja pysähdyimme sukuloimaan Joensuuhun. Joensuussa oli mahtava antiikkiliike vanhassa makasiinissa, josta löysimme pari mukavaa taulua. Mannerheim ansaitsee oman paikkansa talossa ja lisäksi ostimme vanhan Suomen kartan. Tässä kartassa Viipuri kuuluukin vielä Suomelle.  Nyt ko. antiikkiliike ilmeisesti tuhoutui tulipalossa ja tuhannet aarteet sen sisällä katosivat savuna ilmaan. Voi hyvänen aika niitä talonpoikaiskaappejakin - niin sääli!

Pientä sisustusta ja projekteja pienelle..

Anteeksi armaat blogimme lukijat - päivitykset ovat olleet harvassa. Tänä syksynä eloomme tuli sellainen projekti, että se vie kertakaikkiaan mukanaan. Kesän aikana sisustin metsähuonetta uusin katsein sekä muiden hommien lomassa kasvatin mahaa.

Nyt Ylätalossa asusteleekin pitkästä aikaa taas pieni ihminen, kun Kekkosen perhe kasvoi uudella jäsenellä 26.9. Vaunussa pötkottelee poikamme "Urho".

Pinnasänky on Jaakon suvun vanha. Alkuperäisessä sängyssä oli lastulevypäädyt, jotka nyt korvasimme puulevyillä. Ensin ajattelin maalata sängyn metsähuoneen värimaailmaan sopivaksi sammaleenvihreäksi tai ruskeaksi, mutta sitten säälin seuraavaa tarvitsijaa ja päädyin valkoiseen. Kiitos maalausavusta Riitta!

Huoneeseen olen ommellut tyynyjä, verhot, hoitopehmusteen päällisen ja pinnasängyn suojuksen.
Hoitopöytänä toimiva vanha leivinpöytä on saatu Jaakon äidiltä.

Mobileidea on varastettu ihanalta työkaveriltani Katjalta, jonka pojan huoneen koristeena toimivassa vyyhdinpuussa roikkui legoja. Halusin mobileen suomalaisia metsäneläimiä ja sopivan kokoiset pehmoeläimet oli yllättävän vaikea löytää..

Ulkona olemme puuhailleet syystöiden lisäksi mm. edelleen pihasaunan kimpussa sekä pajan katon kunnostustöissä. Niistä lisää myöhemmin kera kuvien.

Tarpeeseen syntynyt huonekalu sekä historian havinaa

Tarvitsimme kodinhoitohuoneeseen hiukan lisää säilytystilaa.

 Pitkästä etsinnästä huolimatta en löytänyt juuri oikean kokoista ja näköistä lipastoa.

Kesän ratoksi päätin siis ryhtyä näpertelypuuhiin.

Talon omaa kalustoa oli huonokuntoinen vanha lipasto.

Nyt tein jotain itselle uutta ja varmasti monen teistä niskakarvat pystyynnostattavaa. En siis entisöinyt lipastoa, vaan rakentelinkin siitä jotain ihan uutta. Perustelin tämän raiskauksen itselleni sillä, että täten lipasto ja muut käyttämättömänä olleet osaset tulevat edes käyttöön.

Tässä palasten alkutilanne eli lipasto, kaappirujosta vanhat laatikot sekä vanha talonpoikaiskommuutin koriste. Päädyin käyttämään kolmea pienistä laatikoista.

Homma alkoi lipaston hionnalla sekä korjailulla. Yhtä laatikoista pienensin keskelle ja rakensin laatikoille kehykset. Pöytälevyn sahasin ihan uuden. Puutappien ja ruuvien avulla hiotut palaset sitten kokosin ihan uudeksi kalusteeksi. Maalina käytettiin Uulan ovi-ja ikkunamaalia, jonka sävy on itse sekoitettu. Uudet vetimet löytyi iisalmelaisesta antiikkiliikkeestä.
 Kiitokset hionta- ja maalausavusta äidille!

Kerroin aiemmin blogissa, että saimme postia kylän entiseltä asukkaalta Pekka Mähöseltä. Kirjoitan näitä tietoja nyt myös tänne blogiin ja täällä nämä arvokkaat tiedot säilyvät. Tuhannet kiitokset vielä Pekalle, joka oli muistellut talon historiaa, henkilöitä ja paikkoja kirjeessään.

Pekka on asunut entisellä Jokelan koululla (jota iloksemme on myös aloitettu nyt kunnostaa!) ja hänen äitinsä on ollut kyläkoulun opettaja. Kirjoittajan mummo Anna Juliana Mähönen (os. Ryhänen) on puolestaan ollut Ylätalon tyttäriä, joten Pekka on vieraillut paljon Ylätalossa ja istahtanut pirtinpöydän ääreen monta kertaa.

Sukututkimuksen harrastajana ja löytämiensä tietojen perusteella Pekka kertoo kirjeessään Ylätalon ensimmäisen isännän  olleen Carl Ryhänen, joka oli naimisissa Ulrika Hälisen kanssa.
Pekka vahvisti tiedon talomme vanhan ja uuden puolen synnystä. Juho Erik Ryhänen ja hänen veljensä Heikki olivat aikoinaan isännöineet taloa yhdessä. Jossain vaiheessa (viime kesänä vierailleen Mairen mukaan ukin kuoltua) veljesten tiet olivat eronneet ja Heikki oli ottanut talon toisen päädyn ja rakentanut siitä oman talonsa naapuriin (nyk. Virranniemi).
Annan ja talossa asuneen Ville-enon äiti Maria oli Alatalon tyttäriä (naapurimme) ja Ville-enon vaimo Hanna oli Uupaikan (nyk. Ryhälä) eli toisen naapurimme tyttäriä.
Pekka ei muistanut nykyistä tuvassamme olevaa uunia blogin kuvista. Myös hän kertoi tuvassa olleen koko nurkan täyttänyt kiviuuni. Uuninluukku oli ollut tuvan pihaikkunoihin päin ja sen rannanpuoleisella sivustalla oli portaat, joita pitkin pääsi uunin päälle ruokalevolle.
Kun Pekka oli ollut pieni, Ylätalossa oli asunut hänen Ville-enonsa lisäksi hänen veljensä Heikki-eno perheineen.  Heikin kuollessa 40-luvulla jäivät hänen vaimonsa Lydia ja poikansa Paavo asumaan vielä taloon, kunnes muuttivat 1956 Iisalmen keskustaan.

Saimme tämän ja muita kuvia Mairelta. Kuva on otettu Ylätalon tuvassa ja  myös Maire on istumassa penkillä. Samat matot on nytkin lattialla.

Luhtiaitan ryhtiliike

Viime syksynä istutetut pionit kukkivat nyt ensimmäisen kerran.

 Saimme kesän aikana luhtiaitan ulkopuolisen remontin oikein hyvälle mallille.

 Takaa on vaihdettu kymmenisen hirttä, aittaa on nostettu, luhtiosan kaiteet sekä lattia korjattu ja uudet huovat laitettu katolle.  Kiitokset apuna olleille!

Saku ei näy kuvassa, koska hän oli ottamishetkellä aitan toisella puolella.

 Erityiskiitos vielä kattotiimille, jolloin apunamme oli Matti ja Saku!

Maalaaminen jää ensi kesälle, jolloin keitetäänkin iso satsi ja maalataan samalla iso aitta sekä ulkosauna. Rakennustellingit siirrettiin nyt ulkosaunan luo, jossa jatkuu katolla kiipeily. Aloittelimme ulkosaunan sisäremonttia jo aiemmin äidin kanssa ja purimme entisestä pesuhuoneesta katon. Pesuhuoneesta olisi tarkoitus tehdä takkahuone, johon ostimme Porin Matin lämmönlähteeksi.

Talomme sai uutta ryhtiä, kun uudet nurkkalaudat napattiin paikoilleen. Lautojen alle laitettiin pellavaa eristeeksi.

Kesäkukat syksyn kynnyksellä

Väsynyt oon, kenkäviidakkoon..

Tein rakennusaikana pienehkön kenkätelineen hirrenpätkistä tapittamalla. Ko. teline on kuitenkin auttamattoman pieni nykyiselle kenkävalikoimallemme ja kuisti on järkyttävän kenkäkasan vallassa. Vieraita tervehtii aina todellinen kenkävuori.

Mietin pitkään sopivaa ratkaisua kenkäpulmaan, koska kaappeja kuistille ei sovi ja lokerikossa olisi ollut liian vähän tilaa. Aiemmin sohvakäyttöön muuttamastani sivulle levitettävästä puusängystä jäi itse lootaosa käyttämättä. Kaivoin sen nyt aitasta kunnostukseen. Olimme myös laittaneet talteen pyörillä olevan sängynaluslaatikon. Tavoitteena oli näin saada lootasta hiukan istumatilaa ja viihtyisyyttä kuistille ja lootan alle tulisi pyörillä kulkeva laatikko, joka nielisi kenkävuoremme. Loota on tarpeeksi matala, jotta se ei tule ikkunapenkkien ylitse.

Vuolin lootaan etuosaan jalat, jotka kiinnitin ruuvien ja liiman kanssa. Varmistukseksi laitoin vielä kulmatkin. Vanha maali hiottiin ja loota maalattiin punaiseksi (Uulan Ovi-. ja ikkunamaali sävy Puolukka). Myös pyörillä kulkeva sängynaluslaatikko tarvitsi muokkausta mahtuakseen sohvan alle ja pienensin sitä ja kasasin sen uudelleen. Myös laatikko sai punaisen värin ja vetimet. Kiitos maalausavusta äiti!

Nyt on kengät piilossa ja lootaosakin sai käyttöä. Aluksi meinasin ommella sohvaan patjan, mutta nyt punainen väri näkyy kauniisti tyynyjen alta. Ompelen patjan ehkäpä myöhemmin. Keltasävyiset pitsityynyliinat ovat odottaneet käyttöä pitkään. Jouluksi ommellaan sitten jotain punaista.

Talkoopäiviä

Viime viikolla kesä on tuntunut todella alkaneen: aurinko on paistanut, joka ilta on savusaunottu ja uitu, talkoolaiset ovat olleet hommissa jne.. Isot kiitokset avusta Matti, Riitta ja Esko!

 Esko, Jaakko ja Matti tekivät töitä luhtiaittamme hirsien parissa. Luhtiaitan taakse oli aikoinaan laitettu pienempi aitta. Aitta oli sijoitettu niin lähelle luhtiaittaa, että se oli valluttanut katolta vedet luhtiaitan seinään. Hirsiä oli vaihdettavana yhdeksän kappaletta ja käyttöön tulivat nyt viime syksynä ostetut riihen hirret. Työ alkoi purkuhommilla ja puuha saatiin puoleen väliin. Tällä viikolla jatketaan, jos suinkin sää sallii.

 Talon kulmalaudat olivat huonossa kunnossa ja ne olivat entisten ikkunoiden väriset eli ruskeat. Vanhat laudat nyt purettiin, mitattiin ja numeroitiin ja hirren rakoihin työnnettiin koloihin pellavaa. Pohdimme lautojen väriä vaihtoehtoina keltamulta (kuistin väri) ja valkoinen.

Laudat purettu ja väri kokeilussa: keltainen vai valkoinen?

Anu ja Riitta keskittyivät tekemään ja maalaamaan uusia kulmalautoja taloon.

Päädyimme väreistä valkoiseen ja nyt on kaikki kahteen kertaan maalattu. Ensi viikolla alle pellavaa ja laudat kiinni.

Loppuun vielä kuva aarteesta, jonka saimme Marja-Liisalta ja Ekiltä. Pressun alta paljastui vanha, kaunis reki, jossa näkyi vielä aluperäismaalauksetkin. Reki odottaa nyt käyttöä hyvässä säilössä katosalla. Isot kiitokset!

Aurinkoista juhannusta!

Viime yönä ajelimme Suomen suvessa palatessamme ystävien mökiltä ja matkalla lämpömittari painui nollan tuntumaan. Hrrr.. Ilmat saisi lämmetä myös kasvimaan puolesta.

Uusin hankinta taloon on puusohvavanhus, joka käy tupaan ryijyn alle hienosti. Mannerheim on ominut sohvan nukkumapaikakseen (nahkasohvalle kisu ei koskaan tule). Ryijyn molemmin puolin on lampetit, jotka saimme Jaakon äidiltä. Lampetit ovat siirtyneet suvussa ja tehneet pitkän matkan Naantalista lopulta tänne. Löysimme edellisessä päivityksessä mainittuja tiiliäkin jo yhden erän,

mutta lisää on etsinnässä lähialueilta.

Juhannuksen alla Anu sai ompeluinnostuksen,

kun huomasi valtavat verhopuutteet talossamme.

Nyt makuukammarissa, keittiössä sekä kodinhoitohuoneessa on verhot.

Materiaaleina käytetty vanhoja lakanoita sekä vanhoja verhoja.

Myös metsähuoneeseen tuli uudet verhot, mutta siitä kuvia myöhemmin, kun olen sitä muutenkin nyt uudelleen sisustamassa. Nyt savusaunan lämmitykseen ja jatkamaan juhannuksen viettoa.