Rauhaisaa joulua!

”Kuusi tuoksuwanwihreänä

totisesti on Joulun puu.

Sen aattoiltana jälleen tänä

myöntänee joka ihmissuu.

Ei liene ainutta tupaa, majaa

millään kolkalla tämän maan,

joka tänään on kuusta wajaa

- jossa ei Joulua olekaan.

Kuusi vihreä waikka wailla

kynttilöitä ja hopeaa,

toistaa parhaiten näillä mailla

Joulun kaunista sanomaa.”

-Timo Töyrylä-

Pätkä on vain osa vielä pidempää runoa, jonka Anu löysi Ylätalon vinniä siivotessaan. Sivu oli repäisty talteen jostakin vanhasta joululehdestä. Kuva joulukuusestamme on otettu Ylätalon tuvassa.

Ikkunapohdintaa

Talomme ikkunat on valitettavasti vaihdettu 70-luvulla. Kauniit kuusiruutuiset ovat saaneet väistyä tällöin modernien ikkunoiden tieltä. Vanhoja ikkunoita oli paikallaan enää kolme päätykamareissa, joten niiden kunnostuksella emme selviäisi ikkunaremontista. Joululomalla (kun vihdoin oli aikaa) kävimme neuvotteluja iisalmelaisen puuseppä Komulaisen kanssa ikkunoiden tekemisestä. Nappasimme yhden ikkunan irti malliksi ja pyysimme tarjousta vanhanmallisten ikkunoiden valmistuksesta Ylätaloon. Keittiöön ja tupaan on vaihdettu entisiä ikkunoita suuremmat ikkunat. Koska haluamme jättää hirsipinnan näkyville, päädyimme teettämään näihin huoneisiin yhdeksänruutuiset ikkunat.

Piipunpeltejä

Piiput oli muurattu, mutta pellit puuttuivat. Lyhyen hintavertailun tehtyämme kauhistelimme neljän piippumme pellityskustannuksia (kolme päärakennuksessa ja yksi saunalla). Jaakko päätti siis kokeilla homma itse. Ja hyvähän siitä tuli! Homma alkoi teknisellä askartelulla, kun Jaakko teki aloitusmallin kartongista. Ensimmäisen piipunpellin tekemiseen meni kolme iltaa, mutta seuraavat pitäisi sujua vähän sukkelammin. Joululomalla puuhaa siis jatketaan.

Keittiötuskaa

Halusimme Ylätaloon keittiön puusta. Ei siis pelkät kokopuuovet, vaan myös rungot puusta. Talossa riittää meille loputtomasti tekemistä, joten edes keittiö olisi mukavaa saada valmiina. Mikään suurista keittiövalmistajista ei ko. vaihtoehtoa tarjoa, vaan tekijä on etsittävä muualta. Lähdimme siis kartoittamaan puuseppiä, jotka ovat vastaaavia tehneet. Jotta tarjousten vertailu olisi helpompaa, päätimme piirtää keittiön itse ja pyytää sillä tarjoukset. Homma oli yllättävän suuri ja vietimme monta iltaa koneella. Anu piirteli kuvia ensin lyijynällä paperille ja Jaakko siirsi ne sitten AutoCad-piirrokseksi. Jännityksellä jäämme odottamaan tarjouksiin vastaamista. Keittiötasot toimittava firma on jo valittu ja kivitasot tulee Suomen Muotokiveltä (http://www.muotokivi.fi/) . Kiveä ei tosin olla vielä päätetty varmaksi.

Myös keittiön väritys aiheuttaa ankaraa pohdintaa. Tuhansia sisutuslehtiä selanneena, takaraivooni on jo syöpynyt mielikuva valkoisesta maalaiskeittiöstä. Sopiiko sellainen keittiö kuitenkaan vanhaan talonpoikaistaloon? Pitäisikö kuitenkin olla rohkea ja katsoa taloa sen oman ajan silmin. Valkoinen maali alkoi yleistyä vasta 1900-luvulla pikku hiljaa. Talonpoikaiskalusteet on yleensä maalattu upeilla perinnesävyillä - eikä suinkaan valkoisella. Yksi mahdollisuus olisi poimia väri keittiönoviin vanhan puolen takakammarin alkuperäisestä ovesta. Riittääköhän rohkeus?

Muurari kylässä ja lattioita auki.

Muurarikin lopulta löytyi! Ennen muurarin saapumista piippuja purettiin vielä reilusti ja katoille rakenneltiin tellingit. Muurarin apupoikina toimi Jaakko ja ensimmäisenä päivänä Anun isä Matti ja toisena päivänä Jaakon siskon mies Saku.
Kuvassa Jaakko katolla tekemässä tellinkiä
ja toisessa kuvassa Anun isä purkamassa piippua vinnillä.

                               

          

Kurkkasimme etukammarin lattian alle. Eristeistä löytyi ensin kerros savihiekkaa, sitten tuohikerros ja vielä kutteripuru/pehkukerros. Lattia pitää purkaa ja eristeet poistaa. Tilaan on tulossa kodinhoitohuone, vessa yms. ja rakenteet on tarkastettava perusteellisesti.

Mitäs täältä löytyy?

Ylätalo oli toiminut viimeiset parikymmentä vuotta varastona. Kaikki huoneet olivat siis täynnä eri aikakausien huonekaluja ja muuta kampetta. Lokakuun 25 pvä. tyhjensimme sitten entisten omistajien kanssa talon roippeista. Olimme kovin tyytyväisiä, että saimme ostettua talossa olevan pirtinpöydän penkkeineen. Kyllähän pirtinpöydän täytyi saada jäädä siihen, mihin se on tehty! Lisäksi ostimme muutaman vanhan päästävedettävän sängyn, pöytiä ja muuta kunnosteltavaa puuhuonekalua. Vanhoja kalusteita olemme keräilleet sieltä ja täältä jo vuosia, joten taloon on jo melko mukavasti huonekaluja. Joskus tosin pitäisi ehtiä kunnostamaan niitäkin!

Kun talo oli tyhjä, pääsimme ottamaan muovimatot pois keittiöstä ja etukammarista. Alta paljastui odotetusti komeat lankkulattiat. Lisäksi keittiöstä purettiin vanhat putket (ainoa talossa ollut vesipiste) sekä kiinteä komero, joka oli toiminut lähinnä hiirulaisten kotina. Ennen lokakuun loppua olimme myös saaneet talon mitattua. Jaakko piirteli Ylätalon julkisivuista ja pohjasta AutoCad-piirustukset, jotka mestarimme sai tutkittaviksi. Muutospohjan miettiminen onkin sitten melkoinen urakka. Etukammariin pitäisi saada mahtumaan vessaa, kodinhoitotiloja, teknistä tilaa ja suihkukoppiakin.

Nuohooja vieraana ja loma vinnillä

Ylätalossa on yhteensä viisi tulisijaa. Peräkammareissa vanhalla puolella on molemmissa muuratut uunit, tuvassa leivinuuni, keittiössä asustaa hella ja etukammarissa muurattu uuni. Tulisijoja ihmettelemään kutsuttiin nuohooja, jonka tuomiota kuunneltiin jännittyneinä. Nuohooja oli yllättynyt siitä, kuinka hyvässä kunnossa tulisijat olivat. Ihan heti ei kuitenkaan päästy tulia sytyttelemään, sillä piipuissa oli vielä tekemistä. Leivinuunin piippu oli rapistunut yläosasta ja päätypiiput oli katkaistu katon kunnostuksen yhteydessä. Alkoi siis armoton muurarin etsintä.

Anu vietti syyslomansa Ylätalon ullakolla. Ullakon päätyikkunoista nousi komea pöly, kun viikon aikana sen aarteet tutkittiin perinpohjin. Suurin osa löytyneestä tavarasta säilöttiin aittaan, mutta rikkinäiset kengät yms. saivat roviotuomion. Ullakko kätki monenlaista rompetta ja sieltä löytyi mm. valtava määrä kumikenkiä ja parittomia/valjaisiin kierrätettyjä lapikkaita!