Ajathan hiljaa

Tänä kesänä auringonkukatkin ehtivät kukkia kunnolla!

Pihamme vierestä kulkeva tie on melko vähäliikenteinen, sillä meidän jälkeemme se vie vain kahteen naapuriimme ja päättyy. Kyläläiset ajavat nätisti pihan kohdalla, mutta päätimme silti laittaa vierailijoiden vauhtia hiljentämään varoituskyltit.

 

Kylttien etsintä oli helpommin sanottu kuin tehty.

Ystävillämme on kaunis emalikyltti, jossa on vanhanaikaiset lasten kuvat. Ruotsalainen nettikauppa, josta ko. kyltti oli ostettu ei kuitenkaan enää löytynyt netistä ja ahkerasta etsinnästä huolimatta en löytänyt sopivaa kylttiä. Kylttimax-palvelu antaa mahdollisuuden suunnitella kyltin itse, joten tartuin toimeen. Piirtelin ääriviivakuvat katsoen mallia Martta Wendelinin hurmaavista töistä. Tekstiä piti harkita kauan - suomen kielen opiskelijalle oikeakielisyys ja selkeys ovat tärkeitä.

Jaakko ja Urho sahaamassa kylttien taakse lautaa.

        Alatalosta meidän pihaan noustessa.

 

 

 

Toisesta suunnasta tullessa.

Jos olisin istuttanut orvokkeja rappusten alle, eivät ne olisi varmasti siinä suostuneet kasvamaan. Nyt kuitenkin koko ensimmäisen portaan alus on kukkinut koko kesän. Sain toissa keväänä eräältä oppilaalta lahjaksi sinisen orvokin. Orvokki oli siementänyt todella tehokkaasti ja tuotti iloa näin vuoden päästäkin!

 

Urho Ilmari on jo yksivuotias touhukas taapero, joten varoituskyltit ovat ihan tarpeen talvella. Kuvaajana Tuija Ollikainen.

 

Leikkipaikka

Urho Ilmari alkaa olla jo niin touhukas, että poika tarvitsi leikkipaikkaa ulos. Myös leikkipaikan sijoitusta mietittiin erittäin tarkkaan, kunnes se päädyttiin rakentamaan lähelle talon ulko-ovea, suojaisaan etupihan nurkkaan. Kutsuimme puuhaan avuksi Urhon ukit, jotka lupautuivat talkoisiin mielellään. Anu ja Marja-Liisa puuhasivat grillipaikkaa, Riitta katsoi Urhoa ja Jaakko sekä ukit aloittivat leikkipaikan teon. Kiitokset kaikille!

Esko ja Matti ottivat urakakseen hirsisen hiekkalaatikon teon. Meillä oli varastossa vanhoja suuria hirsiä, joille ei olisi muuta käyttöä (huonot päät sahattiin pois). Komea hiekkalaatikko koottiin kivien päälle ja alimmaiseksi laitettiin suodatinkangas. Kiitokset hiekasta Niemelään!

Esko ja Matti työn touhussa

 

Ukkien puurtaessa hiekkalaatikon kanssa Jaakko rakenteli Urholle kiikun. Leikkipaikalla on touhuttu jo nyt monet kerrat.



Urho leikeissä



Keltamultaa ja raudan nostoa

Kuisti on nyt maalattu ja ikkunanpielilaudat sekä nurkkalaudat odottavat valkoisina paikoilleen laittoa. Kiitos avusta Riitta ja Matti! Ikkunat on vielä kesken. Pohdinnassa on kissanluukku johonkin kohti, jotta Marski pääsisi kulkemaan talvella sisälle meidän ollessa töissä. Nurmikkoa on jo kerran ajettu!

Olemme saaneet viimein patteriurakan siihen vaiheeseen, että niitä kuskaillaan ensi viikolla puhallukseen ja maalaukseen. Kokonaiskuvauksen projektista laitamme tänne, kun ensimmäinen patteri on tuvassa. Valurautaiset ystävämme ovat todella painavia nostella. Kiitokset konevoima-avusta Matti, Pasin naapuri sekä tietenkin kohtalotoverimme Antti ja Sanna!

Humala saapui meille Anun kummilta Eerolasta. Jospa se selviää henkiin ja kotiutuu..

Hirsiä tontille ja valoa kansalle

Otsikointi on hieman hämäävä, sillä vaikka pihavalopylväät ovat jo paikoillaan, ei niitä ole vielä kytketty. Saman sarjan seinälamput tulevat talon oven sekä aitan ovien yläpuolelle. Sähkömies  tekee kytkennät samalla kun sähköistää kuistin. Kuisti onkin edennyt tänä viikonloppuna. Saimme ikkunakarmit paikoilleen, ikkunanpielilaudat tehtyä ja ulkoseinät rimoitettua. Onpa yksi seinä saanut jo keltamultaa ylleen. Kuvia tänne laitellaan, kun koko kuisti on maalattu.Kiitos avusta Matti, Riitta ja Esa!

Kuisti etenee. Hommissa Jaakko, Esa ja Matti.



Etsimme aiemmin hirsiä luhtiaitan seinän korjaamiseen. Anun veljen vaimon vinkistä kuulimme riihestä, joka oli saanut purkutuomion. Saimme näin ostettua kauniisti piiluttua hirttä. Kävimme merkkaamassa hirret ja launtaina ajoimme ne meille. Saimme puuta enemmän kuin aitan seinään tarvitsemme, joten niistä voi kehitellä projektia ensi kesäksi.. Nyt ne odottavat numeroituna kauniisti hirsitaapelissa. KIITOS Matille ja Esalle avusta!



Kaivurin ollessa viikko sitten tontilla laitoimme postilaatikkokiven paikoilleen. Nyt Esa jatkoi hommia ja postilaatikko on omalla paikallaan.

Ikkunanpielilaudat ja pihoja

Ympäristömme alkaa pikku hiljaa näyttää asutulta, kun saimme tehtyä pihamaita kuntoon, sekä ikkunanpielilaudat paikoilleen ulos. Ko. yksityiskohta muutti melkoisen paljon talon ulkonäköä. Suurena apuna puuhassa olivat molempien isät. Kiitokset taas Eki ja Matti!

Torstaista launtaihin pihassamme pyöri kaivuri. Puikoissa tietenkin jälleen Anun veli-Pasi. Takapihaltamme hävisi kiviraunio, pihoja tasoiteltiin, kukkapenkkejä tehtiin, nurmea kylvettiin,nostettiin paikoilleen portaat ja postilaatikkoteline, kunnostettiin rantatietä jne. On ilo katsoa, kun jollakin on taito hyppysissä. Pasi liikutteli esim. porraskiviämme puolen sentin tarkkuudella aivan kuistin edessä. KIITOS korvaamattomasta avusta! Ison urakan pihan laitossa tekivät myös avuksi saapuneet Riitta, Matti ja Esko. Kiitos ahkeroinnista myös Riikalle, Jennille, Alisalle, Virpille, Juholle ja Villelle, jotka kaikki kävivät päivän aikana haraamassa nurmikkoa

.



Porraskivi siirtyy paikoilleen.

Tuleva pionipenkki



Jaakko kylvää nurmensiementä.

Rantatien kunnostus

Kaikki harat ja haravat käytössä

Perinneperennoja. Suurin osa lahjana Anun äidiltä Kivelästä. Osa Ylätalon pihasta löytyneitä (esim. harjaneilikka, akileija ja kullero)

Mannerheim on hiirten jahtaamisen lisäksi ahkera raksakisu ja kaikissa hommissa mukana. Ajoimme keskiviikkona metrisiä halkoja traktorin peräkärrissä ja heittelin niitä talliin pinottavaksi. Marskin oli pakko päästä touhuun mukaan vaikka pauke ja rytinä oli kova. Nyt on ensi talven puut valmiina. Kiitos isosta urakasta Riitta ja Matti!

Samana iltana jatkoimme Jaakon kanssa ikkunanpielien laittoa. Marski jäi vahingossa telineiltä tulleen Jaakon alle ja lähdimme viemään sen vauhdilla Iisalmeen pieneläinklinikalle. Eläinlääkäri kuvasi rääpäleen ja totesi sillä olevan ehjät luut. Diagnoosina on aivotärähdys. Kisu oli aivan sekaisin pari päivää ja huoli oli suuri rakkaaksi tulleesta lemmikistämme. Nyt kuitenkin vauhti on lähes entisensä ja Marski on puuhissa taas mukana.

Savusaunan löylyissä

Ikkunoita on edelleen käyty maalailemassa vaihtelevalla porukalla. Usein apuna on ollut Jaakon isä ja Anun äiti sekä isä. Tällä hetkellä kaikki, paitsi isoimmat karmit, on nyt ensimmäisen kerran pintamaalattu. Lämpöä riittää nyt onneksi myös muuallakin kuin uunissa!

Viikonloppuna saimme kutsun naapurista  tulla hakemaan puutarhavadelmaa. Kävimme vierailulla ja palasimme mukanamme kaksi kottikärryllistä vadelmapensaita. Istutimme pensaat samaan kohtaan, jossa talon vanhatkin pensaat oli. Samalla kuivat oksat katkottiin pois ja tehtiin heinäseipäistä ja narusta pensaille tuki. Kiitokset Marja ja Antero!

Kuumat kevätpäivät antoivat mainion syyn lämmittää sauna. Kylvimme sitten ensimmäistä kertaa omassa savusaunassa. Makeat oli löylyt ja saimme uutta intoa laittaa saunaa kuntoon. Sauna sekä pukuhuone on nyt siivottu ja verhot on jo paikallaan. Laitamme blogiin kuvia, kun saamme vielä lattiankin kuntoon.

Päivät pitenee!

Kevät on edennyt niin, että valoa riittää pitkälle iltaan. Niinpä pitkästä aikaa ajelimme työiltana Ylätalolle hommiin. Illan aikana Anu ehti kantaa vanhan puolen peräkammarin alalaudoituksen navetanlatoon ja Jaakko leikkasi siperianhernepensasaitaamme. Aita oli villiintynyt vuosien kuluessa ja ainoa vihreä osa siitä huiteli parin metrin korkeudessa. Silti koski sydämeen, kun valtava ja vanha pensasaita maata repsotti maassa. Toivottavasti se selviää alasleikkauksesta ja saamme tuuhean uuden aidan. Aitaoksisto raahattiin pois pressujen päällä. Vielä on lunta, että homma onnistui niinkin!

Otimme vanhan puolen oikean puoleisesta peräkammarista kaikkia tapettikerroksia talteen. Tässä niistä tehty taulu, joka kehystettiin. Tapetit on numeroitu järjestykseen, jossa ne oli seinällä.

Pääsiäislomalla

Pääsiäinen tarjoili meille neljän päivän huilin työpaikoilta. Alkajaisiksi kävimme puusepän luona viemässä maaleja. Keittiökaapistot valmistuvat hyvää vauhtia ja lopputulos näyttää todella siistiltä. Lomalla ehdittiin puuhata Ylätalolla muutama kesken jäänyt homma loppuun ja aloiteltiin myös uutta. Aiemmin talvella siivosimme navetan yhteydessä olleesta ladosta pehkut pois ja nyt siivottiin polttopuita varten navetan ladon pääty. Tila tarvittiin kuitenkin pikaisesti muuhun, kun uuden puolen kammareiden lattiankannatustukit kannettiin pois tieltä. Samaan pinoon tulivat myös tuvan lattiaparrut. Vanhan puolen peräkammarin lankkulattia purettiin tiimillä Anu, Jussi, Eve ja Katja. Jaakko muurasi Esan ja Peten kanssa harkkoeristeet uuden puolen tulisijojen ympärille. Peräkammarin lankut kannettiin navettaan ja sammalet yms. eristeet vedettiin pressulla pois. Vieraita ehti pyörähtää kyllä talolla useita. Oli mukavaa istahtaa taukokahville, kuulla muiden mielipiteitä ja myös jälleen kerran saada apua hommiin. Kiitokset Riikka, Eve ja Jussi, Pete ja Katja, Tomppa, Esa ja Anun äiti Riitta! Saimme yhdessä paljon aikaan! 

Perjantaina Matti käväisi talolla ja yhdessä pohtien päädyimme tuomioon: tuvan lattiavalu puretaan. Tällöin koko taloon tulee rossipohja (paitsi kylpyhuone/sauna). Tiedossa siis megaluokan talkoot!

Rautakaupassa pyörähtäessä silmiin osui jotain kiinnostavaa ja nappasimme yllättäin mukaan laattoja. Tässä yhdistelmä, jossa näkyy keittiönkaappien väri, välitilan laatta ja kivitaso(mahd. sama myös lattiassa). Lumet humpsahtivat loman aikana. Jospa kevät etenisi yhtä joutuisaan eteenkinpäin!

Pihalla rytisi

Kun saimme kaupat tehtyä, syöksyimme innolla pihan kimppuun.

Raivasimme viitakkeella hurjaksi villiintyneen takapihan ja parimetrisen horsmikon takaa löytyi talo! Luhtiaittakin näytti aivan erilaiselta! Suurena apuna oli Jaakon Esko-isä, joka ajeli moottoripyörällään monta kertaa avuksemme.

Horsmista ja risuista syntyi valtava muuri, joka talkooporukalla sitten ajettiin yhteen kasaan tontin laitaan. 

Syyskuun aikana kaadoimme pihalta talon päällä olleen valtavan poppelin.Anun isä oli moottorisahan käyttömestarina ja vinssissä oli Jaakko. Muut paikalla olleet lähinnä pidättivät henkeään. Suojeluyrityksistä huolimatta osa rakasta vaahteraa myös kaatui samalla. Poppeli on levinnyt aivan joka paikkaan ja taistelimme monta iltaa sen juurien kanssa. Sota saa jatkua taas keväällä. Myös liian lähellä taloa olleet pihlajat sekä aivan ison aitan kupeeseen kasvanut koivu saivat lähteä. Useana iltana ei maltettu lähteä hommista ennen pimeän tuloa. Ennen talvea marjapensaat oli leikattu, risut siivottu, rangat pinossa, lehdet haravoitu ja piha oli saatu kelpo kuntoon.

Vaahtera jäljellä ja suuri poppeli poissa!