Palaset loksahtivat kohdalleen...

Haaveissamme oli oma vanha hirsitalo mukavalla paikalla. Taloa ei vain vuosien kuluessa löytynyt ja ryhdyimme etsimään siirrettävää hirsikehikkoa sekä tonttia. Eräs jos toinen rantaryteikkö tuli käytyä katsomassa. Tarjouksiakin teimme, mutta jäimme (onneksi) toiseksi. Kehikon etsintä ei edistynyt ja sopivaa tonttiakaan eisitten tuntunut osuvan kohdalle. Lukuisat lehti-ilmoitukset, laput kauppojen seinillä tai soitot taloista eivät opastaneet meitä kotiin.Välillä luovutettiin ja etsinnöissä levähdettiin, mutta unelma sinnitteli ja hommaa jatkettiin aina tauon jälkeen.  Kesällä 2009 ehdimme taas kiertää monta kehikkoa. Emme arvanneetkaan, että heinäkuun lopussa lehti-ilmoitustamme luettaisiin ja puhelin soisi.

Oli elokuun 2. päivä, kun lähdimme katsomaan vanhaa hirsitaloa pihapiireineen Jokelan kylään. Kun saavuimme Ylätalon pihaan meidät vastaanotti harmaantunut hirsitalo suuren vaahteran vieressä. Narisevat lattiat toivottivat meidät tervetulleiksi ja tupaan saapuessamme olimme myytyjä. Kaikki tuntui loksahtaneen kohdalleen. Tässähän tämä oli meitä odottanut! Ensitapaaminen talon kanssa vei heti mukanaan.

Talon vanha puoli on tehty noin 1894 ja uusi puoli noin 1920- 1935. Omistaja totesi, että kovasti on hommaa, mutta ei projekti ole hänestä toivoton.  Rantatonttia etsineenä, saimme neuvoteltua kauppaan vielä joenrantapalstan. Taloa kävi kanssamme katsomassa Anun Annikki-täti, joka on perillä vanhan talon korjausrakentamisesta. Muille ei tulevasta projektistamme hiiskuttu ennen kauppaa. Elokuu tuntui pitkältä kuukaudelta, kunnes saimme nimet paperiin ja kättelyt tehtyä. Ylätalo oli meidän. Meillä oli nyt oma hirsitalovanhus, hirsinavetta, pihasauna, iso aitta, luhtiaitta, maakellari, paja, savusauna ja vajoja. Olimme ostaneet kotiaihion, projektin, työleirin ja unelmien täyttymyksen eli kaipaamamme elämäntavan.