Muureja

Jokainen Ylätalon tulisija saa ympärilleen harkkomuurin. Muurin tarkoituksena on eristää, tukea uunin perustuksia ja tukea uutta lattiaa. Jaakko on toiminut muurarimestarina ja Anu on sekoitellut välillä laasteja. Muuraukset on rapattu ja näin harkoista saadaan tiiviitä. Muurin ja tulisijan väliin jäävään onkaloon tuli finnfoam ja loppu osa täytettiin lecasoralla.

Matti teki sinnikkyyttä vaatineen ison urakan tehdessään kaikkiin muurausonkaloihin foamista kannet. Kiitokset täysistä työpäivistä!

Ajelimme vihdoin mopot kotiin Ylätalolle. Asustelemme vielä kaupungissa ja meillä ei ole ollut tilaa mopoille, veneelle, vanhoille huonekaluille jne. Onneksi olemme saaneet käyttää Kivelän piharakennuksia säilytystiloina. Nyt sitten pikku hiljaa haemme tavaroita kotiin. Oli niin mukavaa ajella mopoilla kesäiltana maalaismaisemassa. Jaakko ajelee yleensä edessä olevalla Zundappilla ja Anu takana olevalla Tunturilla.

"Missä on vasara?"

Työkalumme ovat muuttaneet jälleen paikkaa. Alunperin säilytimme kaikkia kamppeita kuistilla, mutta ne siivottiin tulevan saunan ja kylppärin pohjan päälle, kun kaivurin piti nypätä kuisti irti. Nyt Ylätalolle on kuitenkin tulossa putkimies ja työkalut olisivat jälleen edessä!

Kuisti kyllä siirretään, kun saamme seuraavan kerran kaivurin tontille. Isot sähkötyökalut on hyvä säilyttää siinä, mutta nyt päätimme miettiä pienemmille kamppeille paikan. Anu ja Matti värkkäsivät työkaluvajaksi vanhan Ylätalon sankkokatoksen. Katos oli navetan ladossa ja siitä tuli ihan kelpo suoja työkaluille. Nyt kaikelle on merkitty omat paikat. Jospa päivittäinen työkalujen etsintä edes hiukan vähenisi.

Riitta on paistellut pari kertaa muurinpohjalettuja Ylätalolla. Uusi pannu on todettu erinomaiseksi.

Kaivantoja ristiin ja rastiin

Sunnuntaiaamuna hommat polkaistiin käyntiin heti seitsemältä. Aamu ei alkanut loisteliaasti, kun pääsimme puuhiin vesisateeseen.Aamu aloitettiin tiimillä Anu, Jaakko, Pasi ja Esa. Päivän kuluessa puuhiin tuli myös Esko, Marja-Liisa, Matti, Riitta, Tomi, Saku, Riikka ja muksut. Maalämpöputkisto oli suunniteltu tontille ison aitan taakse. Kaivaminen aloitettiin talolta ja yllättävän läheltä löytyi kallio. Ähersimme kaivannon kalliota kiertäen aitan taakse ja karu totuus paljastui. Alue oli aivan liian kivikkoinen maalämmön kaivamiseen. Teimme siis turhaa työtä aamupäivän ja ihan turhaan joutui myös lähtemään myös rakas sireenini. Kannattaisi aina suorittaa ensin paaaljon koekaivauksia ennen kuin aloittaa kaivamisurakan. Muistoksi säheltämisestä Pasi nosti meille ison istuskelukiven pihapihlajan juurelle.

Työt jatkuivat jätevesiasioissa ja Pasi ajoi kaivurin rymisten luhtiaitan taakse, jonne jätevesisuunnittelijamme piirsi jätevesijärjestelmämme. Alue kannatti käydä läpi nyt isolla kaivurilla, koska maa oli jälleen kerran kätkenyt sisäänsä valtavia kiviä. Seuraavan kerran kun kenttää tehdään, emme toivottavasti ole ongelmissa kivien kanssa pienemmälläkään koneella. Ennen kaivurin hakemista ehdimme vielä vetää talolta tulevan viemäriputken pihan poikki. Homma hoitui tehokkaalla porukalla ja välineinä oli kaivurin lisäksi laseri, vatupassi, lapioita, maan tiivistystäry ja traktorivoimaa.

Kuvassa naapurin lehmät ihmettelemässä kaivurin tekemää linjaa vesijohdolle.

Vettä ja aplodeja

Blogipäivitykset on nyt venyneet, kun asustelemme Ylätalon aitassa. Haimme kyllä mokkulan kokeiluun, mutta vauhtia ei ole riittänyt kaikkien kuvien siirtoon..

Myöhään viime perjantai-iltana talolle saapui odottamamme kaivuri. Kaivamaan tuli Anun veli Pasi. Etukäteisvalmisteluja olivat kanssamme tekemässä Esko, Riitta, Matti, Virpi ja tietenkin Pasi. Rönkön Saku kävi merkkaamassa meille sähkökaapelit pihasta ja porukalla kaivelimme niitä esille ennen kaivuria. Virpi ehti myös puhdistaa tuvan kivijalkaa. Kiitokset ahertajille!


Aiemmin oli ollut puhetta pienemmästä koneesta, mutta lopulta lavetin päällä saapui 30 tonnin jättiläinen. Viikonlopun aikana jätti pääsi tosi toimiin - uskomatonta miten paljon ja miten suuria kiviä mäellämme on!

Aloitimme perjantaina vesijohdon etsimisen. Avuliaat naapurimme kävivät etukäteen merkkaamassa kanssamme paikan, josta vesijohdon olisi pitänyt kulkea. Puoli kahden aikaan yöllä Jokelan pellolla kuitenkin vielä kolisteltiin. Lapion varressa oli Anu, Jaakko ja Esa ja Pasi kaivoi ja kaivoi... Vesijohtoa ei vain näkynyt ja lopulta optimismimme ehtyi ja päätimme käydä nukkumassa välillä. Aamulla haimme apuun naapurin Ilpon. Aikamme yhdessä ihmeteltyämme päätimme muuttaa paikkaa. Lopulta löysimme vesiputken ja kutsuimme liittäjän paikalle. Pasi oli kaivurin ohjaimissa, Esko ja Jaakko oli kuopassa lapiomiehinä, Matti ajoi traktorilla putkikelan kanssa ja Marja-Liisa antoi putkea alas. Homma toimi upeasti!

Kuistimme uusitaan ja ajattelimme purkaa sen pois nyt kaivurin kanssa. Pyrkimyksena on yrittää siirtää kuisti kokonaisena pois, jotta saamme siitä oivan työkaluvajan. Esa valmisteli kuistin siirtoa auringon paisteessa. Aika loppui kesken ja kuisti jäi vielä paikalleen, mutta seuraava kaivuri pääsee siirtopuuhiin.


Touhukkaaseen päivään kuului myös talkoolaisten puuhaamia muuraushommia sekä tietenkin kivien siirtelyä. ISON työn tekivät Saku ja Tomppa, jotka pilkkoivat paineilmaporalla ja kiilakoneella meitä talon sisällä piinanneet valtavat kivet. Muutamat pihapuumme joutuivat väistymään kaivurin edestä. Juho ja Ville rakensivat mainion majan pihlajan oksista. Ehdimme myös välissä käydä rakentamassa rantaan kaipaamiamme kiviportaita.

Peltomaa oli joutuisaa kaivaa ja pian putki olikin jo talolla. Puhelinyhteys liitokselle ja pääsimme kokeilemaan tuleeko Ylätalolle vettä. Vesi pulppusi iloisesti aplodien saattelemana. Pasi peitteli maat siististi ja Anu ja Eve vielä harasivat ja siistivät naapuripihan, jonne maita laskettiin.

Savusauna helli väsyneitä ihmisiä yömyöhään. Kiitokset taas Esa, Pasi, Matti, Riitta, Esko, Marja-Liisa, Saku, Riikka, Tomi, Eve ja Jussi suuresta työstä sekä päivää ilahduttaneet lapset Juho,Ville, Roope ja Lotta!

Asuntomessuilta

Asuntomessut järjestettiin nyt mukavan lähellä Kuopiossa, joten maltoimme jättää rempan ja matkata päiväksi jälleen katsomaan toisten koteja. Esillä oli taas kerran uskomattomia budjetteja. Yhdessä talossa vain pihatyöt maksoivat 80 000e ! Huh!

Sisustuksessa on edelleen hurjan paljon valkoista. Talot, joissa oli käytetty värejä, herättivät selkeästi eniten ihastusta ja kiinnostusta myös muissa kävijöissä. Tiilitalo ei ole ollut pitkään aikaan varsinaisesti muodissa, mutta nyt Tiilerin talo oli yksi hienoimmista. Kesäkeittiökin oli viimeisen päälle hieno.

Katsoimme itse messuilla lähinnä saunoja ja kodinhoitohuoneita. Jotain pientä ideaa tarttui mukaan, mutta kovin kaukanahan messutalot ovat meidän talovanhuksesta.

Uulalla

Etelän reissullamme kävimme myös Uulan tehtaanmyymälässä. Tehdas sijaitsee Kauvatsassa, jossa emme olleet ennen käyneet. Teiden varsilla oli katseltavaa, kun seudulla riitti komeita vanhoja taloja. Ostoslistallamme oli sisämaaleja, sillä ulkomaalaus jää suosiolla ensi kesään. Oli tärkeää nähdä maalisävyt nyt myymälän seinällä olevassa isommassa värikartassa (koottu puupalat kullakin sävyllä maalattuna).
Ostimme kodinhoitohuoneen kaappeja varten ovi- ja ikkunamaalia sävyä Kaisla, vessan kalusteisiin ovi- ja ikkunamaaleja sävyjä Tähkä sekä Valkoinen, tuvan (sekä eteisen) lattiaa varten puulattiamaalia sävyä Savu, vanhan puolen takakammareita varten puulattiamaalia sävyä Terra sekä pirtinpöytää ym. kalusteita varten ovi- ja ikkunamaalia sävyä Kahvi.
 Saimme myymälässä hyvää ja asiantuntevaa palvelua. Myös aiemmin maalatessamme Uulan maaleilla, olemme saaneet Uulan tehtaalta erittäin hyvin vastauksia kysymyksiimme. Asiakaspalvelu toimii erinomaisesti. Ylätalon kaikki pinnat maalataan jatkossakin vanhanajan perinteisillä Uulan maaleilla.

"Hyvin tapetoitu on puoliksi kalustettu."

Ylätalon kaikki tapetit valittiin Pihlgren & Ritolan mallistosta. Tuntui enemmän kuin luonnolliselta ostaa tapetit vanhoja tapetteja valmistavasta suomalaisesta yrityksestä. Tapettitehdas sijaitsee Toijalassa ja sen yhteydessä on myös tehtaan historiaa sekä tapetin painamista esittelevä museo. Tapetit painetaan alkuperäisellä yli 160 vuotta vanhalla menetelmällä.Vierailimme museossa sekä myymälässä ja saimme ostettua kaikki tarvitsemamme tapetit.

Kodinhoitohuoneeseen tulee tapetti Pappilan parempi huone, vessaan tapetti Jugend-Magnolia, takkahuoneeseen Talonpojan Pioni ja vanhan puolen kammariin Sembramänty.
Muualla talossa ei tarvita tapettia, vaan seinät jäävät hirsipinnalle.

Putkea, levyä, soraa, pönttöä ja harkkoa..

Teimme kerralla isomman tilauksen rautakaupasta. Ennen tilausta lähetimme sähköpostitse tarjouspyynnöt useaan lähialueen rautakauppaan. Listalla oli monenlaista tavaraa tuulensuojalevystä maalämpöputkeen. Olimme todella yllättyneitä, että harva rautakauppa viitsi edes vastata viestiimme. Kun soittelimme ja kävimme kaupoissa paikan päällä, kauppiaat vain totesivat etteivät ole ehtineet! Tuntui, että tavaraa ei vain yksinkertaisesti haluttu myydä!Valitsimme tarjouksista, jotka saimme, ja tavarat toimitettiin lopulta pihaan. Materiaalia kyllä nyt riittää. Lauta- ja lankkutavaraa saamme ostettua lähes Ylätalon naapurissa olevalta Madesalmen puulta.

Maansiirtotyö Kekkonen

Kaivaminen ei lopu koskaan.
Ei koskaan. Tällä kertaa kaivamistyön kohteen oli jälleen tupa, kun teimme pohjatyötä lattian tukipilareita varten. Rossin Jari kävi raksalla ja totesi minun ruskettuneen kovasti - olin siis jälleen kerran saanut upean likakerroksen! Talomme on sisältänyt miljoonia kiviä ja niitä löytyy aina vain lisää. Tänään yritimme ensin hajottaa yhtä järkälettä poralla ja sitten lekalla. Lopulta jättiläinen sitten haudattiin syvemmälle. Suurimmat kivet täytyy myöhemmin hajottaa lainaporalla.
Kun kuopat oli kaivettu, niihin ajettiin mursketta (ajettu meille jo aiemmin Kivikorven graniitilta). Matti ja Riitta olivat jälleen kerran hikoilemassa kanssamme.

Seuraavaksi murskeen päälle valettiin anturat, jotka saavat kuivua ensi viikkoon. Hikisenä päivänä Matti pyöritti myllyä, Jaakko teki muotteja, Anu kantoi laastia ja Riitta tasoitteli valuja. Kaikki vaihtoivat työtehtäviä sujuvasti tarpeen mukaan. Yllättävän rankka päivä. Ei voida sanoin kuvailla kuinka iso apu Kivelän porukka oli. Kiitos.
Viikonlopuksi suuntaamme Porvooseen päin häihin ja maanantaina menemme tapettiostoksille sekä maaliostoksille.

Hirren vaihtaminen ja talkoohenkeä

Etsimme ankarasti tupaan vaihtohirttä. Vanhaa kahdeksan metriä pitkää hirttä ei löytynyt ja lopulta joku vinkkasi meille, että kelosta saisi myös hyvän korvaushirren. Kelo löytyi yllättäen Sakun ja Riikan pihasta ja se sahuutettiin vanhan hirren kokoiseksi pelkaksi Ilomäen puulla. ISOT kiitokset Makelle pölkyn ajeluttamisesta! Edellisenä iltana vaihtotyötä pohjusti Esko, Jaakko ja Jussi.

Talkooväeksi helteisenä tiistaiaamuna paikalle ajeli Saku, Riikka, Matti ja Riitta sekä Marja-Liisa ja Esko. Itse vaihtopuuhaan talolle saapui vieremäläinen Hannu Tiikkainen.  Ja kuinka kätevästi homma kävikään, kun asian osaa! Käytössä oli 2 kpl 12 tonnin ja 1 kpl 8 tonnin pullotunkkia. Kiitos tunkin lainasta Jokirantalaiset!

Vanha hirsi lähti nostamisen jälkeen helposti irti, koska sitä ei ollut tapitettu. Hannu vuoli uuteen hirteen samanlaiset lukkonurkat kuin vanhassa hirressä oli. Kivet ladottiin kauniisti paikoilleen ja uusi upea hirsi oli paikallaan.

Onneksi joen puoleista pitkää hirttä ei tarvinnutkaan vaihtaa vaan selvisimme paikkaustyöllä.Saku ja Jaakko ahkeroivat vielä samana päivänä paikkauksen ja nyt on tupamme tervehirsinen! Hirren huonoon kohtaan naulattiin ohjurilauta, jonka avulla Saku ajoi korjattavan osan pois moottorisahalla.  Koska hirsi oli lahonnut eniten alareunasta, tehtiin paikka L- kirjaimen muotoiseksi naulaamalla 2 x 5 ja 2x 4 lankut yhteen. Hirttä lovettiin moottorisahalla ja puhdistettiin taltalla. Korvauspala vuorattiin pellavanauhalla ja piiiiitkän sovittelun jälkeen se saatiin naulattua paikalleen.

Samana päivänä Jaakon Esko- isä siirtyi johtotehtäviin eli purki meiltä vanhat metallikuoriset sähköjohdot pois tuvasta sekä vanhoista kammareista. Lisäksi siivoilimme muutaman huoneen pohjaa, purimme kattopaperin ja kattolautoja vanhan puolen vasemman puoleisesta kammarista. Muutaman kukkaisenkin ehdimme pelastaa pihalta, jotta kaivuri saa ajella rauhassa ensi viikolla. Tehotiiminä toimi Anu, Riikka ja Marja-Liisa. Esko teki pikkutarkkaa työtä nyppiessään katonrajasta nupinauloja.  Samasta kammarista purimme nyt myös halltexit pois. Uunin vieressä olevat seinät päätettiin jättää ilman tapettia. Riitta hoiti muonituksen ja Matti toimi kärrimiehenä.

MAHTAVA porukka! Kukaan ei valittanut, vaan pikemminkin kiiteltiin mukavast lomapäivästä! KIITOS!

"Tehää vaikka mitä, mutta syyään eka" Kapteeni Ääni: Syyä eka

Ylätalon ehdoton muonituskapteeni on ollut lähes koko kesän Anun äiti Riitta. Talkooväen määrästä riippumatta ruokailu on aina todellista luksusta! On todella iso apu, että yksi hoitaa ruokapuolen ja kahvituksen. Jokaisen kerran kun on istuttu aitan pöytään kahville, on pöydästä löytynyt leipomuksia ja pääruokaa seuraa yleensä vielä jälkiruoka. Kiitos aherruksesta! Tässä tämän päivän herkkuannos lohikeittoa.

Kesäelämää

Olemme nyt asustelleet enemmän ja vähemmän Ylätalon aitassa. Päivän hommien jälkeen ei unta ole tarvinnut houkutella. Kaupunkikodissa on lähinnä pyörähdetty pyörittämässä pyykkikonetta. Blogin päivitys on tämän takia nyt vähän satunnaista. Päivät alkaa yleensä aamulla kahdeksalta ja hommat lopetellaan illalla seitsemän jälkeen, jolloin päästään savusaunomaan ja uimaan.

Talkoolaisiakin on riittänyt ja talolla on ollut hommissa lähes joka päivä Anun äiti ja isä. Tällä viikolla talolla hikoili myös Jaakon isä ja Marja-Liisa, Eveliina sekä Jaakon äiti Pirjo-Leena. KIITOS korvaamattomasta avusta! Tässä kuvakimaraa puuhista.

Keittiön ja kodinhoitohuoneen oviaukkoa siirretään. Uusi ovi tulee lähelle hellaa. Hirret irroitteli Jaakko ja Matti ja oli kuulema tiukassa!

Kuistiin tehtiin reikä, jotta tuvan alin hirsi saadaan vaihdettua.Riitta nauloja irroittamassa ja Matti purkupuuhissa.
Porstuassa eli eteisessä oli sama lattiarakenne kuin tuvassa. Nyt myös sen valu rikottiin ja hiekka sekä kivet otettiin pois.Pirjo-Leena ja Matti lapiohommissa.
Eteisestä tulikin yhtäkkiä tilava, kun sen kiinteä komero päätettiin purkaa. Puukkosahalla ajelemassa Jaakko.
Kivenpyörittäjien päivä. Eve ja Esko pyörittämässä kiveä traktorin peräkärriin. Alempana olevassa kuvassa Anu ja Eve purkamassa takkahuoneen kattoa. Eve kiitteli illalla täyden palvelun hoitolaitosta: ihonkuorinta (hiekkaa vaatteet täynnä), tekorusketus (hiki+lika), kuntosalikortti, kehon puhdistuskuuri (lievä hikoilu) ja vastavirtaallas kuntoiluun (joessa uinti). Teki hyvää tulevalle morsiammelle..

"Ei tämä kuulu tähänkään.."

Kesä on jo puolessa välissä, mutta laiturimme on köllötellyt tähän asti kuivilla. Perjantaina Ylätalon aitan kahvipöydässä oli sen verran porukkaa, että ehdottelimme pientä ponnistusta rannassa. Nyt laituri on vesillä - kiitokset avusta! Kylläpä nyt passaa saunaa lämmitellä ja uiskennella.

Teimme samana päivänä reilut pari tuntia ikkunapalapeliä, kun etsimme ikkunavarastosta oikeita ikkunoita vanhoihin karmeihin. Ikkunoitahan on löytynyt Ylätalosta neljästä eri paikasta. Merkattuamme joka pokalle jonkilaiset ikkunat kiikutimme ne kunnostukseen naapuriin. Kaikkea ei näköjään kuitenkaan ehdi itse tehdä...

Vaja katosi!

Vihdoinkin saimme puuvajan purku-urakan loppuun. Lähes kaikki materiaali otettiin hyötykäyttöön: kunnollisista lankuista ja parruista otettiin naulat pois ja ne kannettiin navetan latoon ja muusta puutavarasta tuli paljon polttopuita. Kierrätys kunniaan! Purkuhomma ja loppusiivoaminen oli kyllä yllättävän hidasta puuhaa! Monta päivää asian parissa ahkeroi Anun äiti ja isä. Kiitos korvaamattomasta avusta! Vajan alla oli hienot kiviperustukset, jotka täytyy saada vielä talteen!

Moottorisahan laulu

Aurinkoisena kesän aamupäivänä Ylätalolle pyörähti moottoripyörällään ystävämme Jarmo. Jarmo ilmoittautui rengin töihin päiväksi. Jaakko ahkeroi jälleen talon sisällä ja Anu jatkoi nyt Jarmon kanssa puuvajan kimpussa. Ensin huopakate sai kyytiä parin sorkkaraudan avustuksella.
Pian pärähti käyntiin moottorisaha, joka soikin sitten pitkälle iltapäivään, jos ruokataukoa ja hienpyyhintätaukoja ei lasketa tähän. Jarmo sahasi vajan kattoa ja Anu kärräsi polttopuita talliin. ISO kiitos ahkeralle rengille! Seuraavalle päivälle jäi enää katon tukipuiden pois raivaaminen ja yleinen purkujätteen siivoilu.


Ruokailuimme saivat uuden ulottuvuuden, kun ostimme aamulla talolle iisalmelaisen Salmituotteen tekemän monitoimigrillin. Nyt Anu pääsee pian muurinpohjalettujen paistoon! Katiskankin uskaltaa laittaa jokeen, kun grillissä on myös savustusosa.