Hirsiä tontille ja valoa kansalle

Otsikointi on hieman hämäävä, sillä vaikka pihavalopylväät ovat jo paikoillaan, ei niitä ole vielä kytketty. Saman sarjan seinälamput tulevat talon oven sekä aitan ovien yläpuolelle. Sähkömies  tekee kytkennät samalla kun sähköistää kuistin. Kuisti onkin edennyt tänä viikonloppuna. Saimme ikkunakarmit paikoilleen, ikkunanpielilaudat tehtyä ja ulkoseinät rimoitettua. Onpa yksi seinä saanut jo keltamultaa ylleen. Kuvia tänne laitellaan, kun koko kuisti on maalattu.Kiitos avusta Matti, Riitta ja Esa!


Kuisti etenee. Hommissa Jaakko, Esa ja Matti.

Etsimme aiemmin hirsiä luhtiaitan seinän korjaamiseen. Anun veljen vaimon vinkistä kuulimme riihestä, joka oli saanut purkutuomion. Saimme näin ostettua kauniisti piiluttua hirttä. Kävimme merkkaamassa hirret ja launtaina ajoimme ne meille. Saimme puuta enemmän kuin aitan seinään tarvitsemme, joten niistä voi kehitellä projektia ensi kesäksi.. Nyt ne odottavat numeroituna kauniisti hirsitaapelissa. KIITOS Matille ja Esalle avusta!



Kaivurin ollessa viikko sitten tontilla laitoimme postilaatikkokiven paikoilleen. Nyt Esa jatkoi hommia ja postilaatikko on omalla paikallaan.



Ikkunanpielilaudat ja pihoja


Ympäristömme alkaa pikku hiljaa näyttää asutulta, kun saimme tehtyä pihamaita kuntoon, sekä ikkunanpielilaudat paikoilleen ulos. Ko. yksityiskohta muutti melkoisen paljon talon ulkonäköä. Suurena apuna puuhassa olivat molempien isät. Kiitokset taas Eki ja Matti!


Torstaista launtaihin pihassamme pyöri kaivuri. Puikoissa tietenkin jälleen Anun veli-Pasi. Takapihaltamme hävisi kiviraunio, pihoja tasoiteltiin, kukkapenkkejä tehtiin, nurmea kylvettiin,nostettiin paikoilleen portaat ja postilaatikkoteline, kunnostettiin rantatietä jne. On ilo katsoa, kun jollakin on taito hyppysissä. Pasi liikutteli esim. porraskiviämme puolen sentin tarkkuudella aivan kuistin edessä. KIITOS korvaamattomasta avusta! Ison urakan pihan laitossa tekivät myös avuksi saapuneet Riitta, Matti ja Esko. Kiitos ahkeroinnista myös Riikalle, Jennille, Alisalle, Virpille, Juholle ja Villelle, jotka kaikki kävivät päivän aikana haraamassa nurmikkoa
.


Porraskivi siirtyy paikoilleen.

Tuleva pionipenkki

Jaakko kylvää nurmensiementä.
Rantatien kunnostus
Kaikki harat ja haravat käytössä

Perinneperennoja. Suurin osa lahjana Anun äidiltä Kivelästä. Osa Ylätalon pihasta löytyneitä (esim. harjaneilikka, akileija ja kullero)

Mannerheim on hiirten jahtaamisen lisäksi ahkera raksakisu ja kaikissa hommissa mukana. Ajoimme keskiviikkona metrisiä halkoja traktorin peräkärrissä ja heittelin niitä talliin pinottavaksi. Marskin oli pakko päästä touhuun mukaan vaikka pauke ja rytinä oli kova. Nyt on ensi talven puut valmiina. Kiitos isosta urakasta Riitta ja Matti!

Samana iltana jatkoimme Jaakon kanssa ikkunanpielien laittoa. Marski jäi vahingossa telineiltä tulleen Jaakon alle ja lähdimme viemään sen vauhdilla Iisalmeen pieneläinklinikalle. Eläinlääkäri kuvasi rääpäleen ja totesi sillä olevan ehjät luut. Diagnoosina on aivotärähdys. Kisu oli aivan sekaisin pari päivää ja huoli oli suuri rakkaaksi tulleesta lemmikistämme. Nyt kuitenkin vauhti on lähes entisensä ja Marski on puuhissa taas mukana.




Elokuun historiallisia hetkiä

Elokuu

Mäki ylös ja kotona ollaan.

Keskeneräinen kuisti kurkistaa tähkien takaa. Vasemmalla navetta.
Naapurimme laittoi kuistin ikkunoihimme kitit ja ikkunapokat on nyt maalattu kahteen kertaan. Odottelemme kuivumista ja sitten viimein pääsemme laittamaan ikkunoita paikoilleen.


Ulos tulevista ikkunanpielilaudoista on jo parit paikoillaan. Kylläpä talon ilme muuttuukin paljon niiden myötä! Laitan kuvia, kun yhdellä sivulla on kaikki laudat. Patterityöt on jumissa, koska odotamme edelleen tiivisteitä. Tällä viikolla aloitamme myös pihatyöt ja Anun veli-Pasi tulee kaivurihommiin. Nyt peukut pystyyn, että koko viikkoa ei sada samalla tavalla kuin tällä hetkellä.


Tänä kesänä olemme nähneet ihanan paljon ystäviä. Kiitos, että olette löytäneet kesälomistanne aikaa poiketa meillä! Lisäksi olemme tutustuneet myös uusiin ihmisiin ja saimme Ylätalolle vasta aivan erityisiä vieraita, kun käymään saapui Ylätalolla syntynyt Maire sekä hänen tyttärensä ja poikansa. Maire  kertoi meille muistojaan talosta, ihmisistä ja tapahtumista. Hän on syntynyt 1929 ja asunut talossa kunnes oli lähtenyt miniäksi. Mairen aikaan talossa oli asunut hänen vanhempiensa ja veljensä lisäksi hänen ukkinsa ja mummonsa sekä hänen setänsä perhe. Kun ukki oli kuollut, oli setä ottanut puolet talosta ja tehnyt oman talouden Ylätalon viereen (nykyään tila Virranniemi). Olimme kuulleet jo aiemmin, että Virranniemen hirret olisivat olleet ennen osa Ylätaloa ja nyt Maire vahvisti tiedon.  Maisemat olivat muuttunneet paljon entisajoista. Joelle ei enää näkynyt, moni puu oli kasvanut, pihasta hävinnyt kiviä ja aitatkin tuntuivat nyt olevan lähempänä taloa. Opimme paljon uutta pihastamme: talon vieressä oleva komea vaahtera on Mairen aikoinaan pienenä taimena kirkolta tuoma, entinen navetta oli sijainnut talon edessä eikä nykyisellä paikalla, pesupaikka oli ollut nykyisten vadelmapensaiden luona, tallissa oli ollut neljä hevosta (Resu-ruuna oli parhaiten mielessä) jne. Maire muisti vanhat asiat hämmästyttävän tarkkaan. Hän osasi kertoa talon sisustuksesta yksityiskohtaisesti: tuvan takaseinällä oli ennen ollut hieno kello, jossa oli ollut hevonen kuvattuna, vasemmassa nurkassa oli ollut mummon sänky ja vastakkaisessa ukin, separaattori oli pyörinyt keittiössä meidän nykyisen tiskipöydän paikalla, pyykit pestiin rannassa kivilaiturilla ja hän muisti jopa taulujen paikat. Ylätalon vanha arkku oli ennen ollut raha-arkku, jonka avain oli tiukasti ukin hallussa.

Oli ainutlaatuista kuulla tarinoita ajoista, jolloin tupa oli ollut niin täynnä tukkijätkiä, että oli ollut hankala päästä lähtemään peräkammarista aamunavetalle. Iltamenoihin lähtiessä oli ollut tärkeää muistaa jättää ikkuna auki, jotta pystyi sieltä kesäyönä livahtamaan kotiin. Saimme lainaan vanhoja valokuvia, joita aiomme kopioida. Vihdoin näimme nyt mustavalkokuvia, joita olimme jo niin monelta kyselleet.Yhdessä valokuvassa näkyvät matot, jotka ovat edelleen tuvan lattialla. Samassa kuvassa näkyy vanha tuvan uuni, jonka sivulta on mennyt suuret portaat sen päälle. Ehkäpä saan skannattua niitä myöhemmin näytille myös tänne blogiin.
Oli kieltämättä koskettava hetki, kun Maire astui tupaamme. Ensimmäistä kertaa koimme, että kotimme on myös toisen koti. Tunne oli hämmentävä: tämä ei kuulukaan täysin meille! Maire kuitenkin vakuutti, että elomme talossa tuntuu hänestä hyvältä, koska olemme säästäneet niin paljon vanhaa. Talon historia näyttäytyi nyt uudesta näkökulmasta. Muistot ja asiat, jotka liittyvät taloon olivat ensimmäisen kerran jonkun omia muistoja- eikä vain kertomuksia ja kuultuja asioita menneisyydestä.

Mannerheim saalisti ensimmäisen hiirensä. Ylpeä sotasankari on kuvassa saalin päällä.. Entinen Aarne-isännän rakas kissa oli ollut muuten nimeltään Mikko.

Marsalkka nukkuu kummityttömme sylissä.