Kun saimme kaupat tehtyä, syöksyimme innolla pihan kimppuun. Raivasimme viitakkeella hurjaksi villiintyneen takapihan ja parimetrisen horsmikon takaa löytyi talo! Luhtiaittakin näytti aivan erilaiselta! Suurena apuna oli Jaakon Esko-isä, joka ajeli moottoripyörällään monta kertaa avuksemme.
Horsmista ja risuista syntyi valtava muuri, joka talkooporukalla sitten ajettiin yhteen kasaan tontin laitaan. 
Syyskuun aikana kaadoimme pihalta talon päällä olleen valtavan poppelin.Anun isä oli moottorisahan käyttömestarina ja vinssissä oli Jaakko. Muut paikalla olleet lähinnä pidättivät henkeään. Suojeluyrityksistä huolimatta osa rakasta vaahteraa myös kaatui samalla. Poppeli on levinnyt aivan joka paikkaan ja taistelimme monta iltaa sen juurien kanssa. Sota saa jatkua taas keväällä. Myös liian lähellä taloa olleet pihlajat sekä aivan ison aitan kupeeseen kasvanut koivu saivat lähteä. Useana iltana ei maltettu lähteä hommista ennen pimeän tuloa. Ennen talvea marjapensaat oli leikattu, risut siivottu, rangat pinossa, lehdet haravoitu ja piha oli saatu kelpo kuntoon.
Vaahtera jäljellä ja suuri poppeli poissa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti