Talven rippeitä

Kevät kurkkii nurkan takana - kuinka sitä onkin taas odotettu! Ihana aurinko! Kohta saa kantaa taljat pois lattioilta ja etsiä pääsiäiskoristeet. Tänä vuonna aion koristaa pääsiäistä ajoissa. Kivat koristeet menevät ihan hukkaan, kun ne ehtivät olla esillä meillä yleensä vain viikon.
Talo tuntuu loppiaisena aina kovin riisutulta, kun kiikuttaa joulukoristeet takaisin aittaan. Värkkäilin tyhjältä tuntuvaan tupaan lumihiutalemobilen. Hiutaleet (keramiikkaa) olen ostanut jo ajat sitten, mutta ne eivät ole koskaan oikein löytäneet paikkaansa. Aitassa taas lojuu useita tynnyrin vanteita, joista kaksi sai nyt käyttötarkoituksen.


 
 


Urho Ilmari on harjoitellut jo vähän istumispuuhia. Aloitin syöttötuolin metsästyksen marraskuussa, mutta meidän miljööseen sopivaa ei tuntunut löytyvän. Sattumalta äitini ystävä oli kuitenkin tallettanut liiteriinsä aiemmin polttotuomion saaneen vanhan syöttötuolin. Tuoli oli jo kokenut kovia, mutta äiti arvasi, että minä näkisin siinä aarteen. En löytänyt nyt mistään kuvia tuolin alkuperäisestä kunnosta, vaikka muistan erittäin selvästi ottaneeni niitä aitan edessä ennen homman aloittamista. Liitän niitä sitten bloggaukseen, kun ne putkahtavat jostain.
Irroitin ensin tuolin lohjenneen takalevyn ja hioin koko tuolin. Kiristelin liitoksia puuliiman kanssa ja tein uuden takalevyn puulevystä. Levyyn tein kuviosahalla sydämen, josta syöttötuolia olisi kätevä nostella.

Maalasin tuolin samalla sävyllä kuin keittiökaappiemme ovien syvennys eli Uulan vanha vihreä 840. Ihanaa sävyä ei ole enää uusissa värikartoissa, mutta koodilla sitä saa edelleen sävytettyä. Maalina käytin Uulan pellavaöljymaalia. Tuoli on koeistuttu ja Urho on selkeästi ylpeä omasta paikastaan pöydän äärellä.

Urho sai kummilahjaksi ihanan kummilusikan. Muuten toivoimme kummilahjoiksi käytännöllistä tavaraa ja Urho sai kummeilta myös lastenastiaston ja oman lastenpuukon (äitin tädin tekemä!).  Lusikan myötä pohdimme mieheni kanssa missä meidän lusikkamme mahtavat olla - ainakaan käytössä ne eivät ole kuluneet. Totesimme, että on sääli, että kauniita lusikoita ei näe kukaan. Hellan yläpuolella on jo aiemmin ollut kaksi talon vintiltä löytynyttä lusikkaa sekä yksi Jaakon isältä saatu suvun lusikka. Nyt ripustimme viereen omat lusikkamme sekä Urhon kummilusikan. Siinä ne nyt ilahduttavat keittiössä puuhavia.




2 kommenttia:

Tiia kirjoitti...

Upea tuo syöttötuoli! Juuri sopiva teidän miljööseen ja tuo väri on kaunis. Tykkäsin myös kovasti tuosta lumihiutalehimmelistä.

Teillä ollaan jo istumapuuhissa, vau :) Aika pienen kanssa menee niin vauhdilla. Itsestä tuntuu, että meidän pienin neitä syntyi ihan vasta ja nyt jo komeat kolme kuukautta elämää takana.

Pilvi kirjoitti...

Vau mikä löytö teille tuo syöttötuoli ja näit kovan vaivan kunnostuksessa. Hieno tuli.

Hauska idea tuo 'kattomobile'. Jollekin pelkältä rojulta näyttävä juttu voi tosiaan muuntua ihanaksi käyttöesineeksi ja koristeeksi oikeissa käsissä ja hyvällä silmällä.