Venevajan katto

Vanhassa pihapiirissä riittää kattojen kunnostusta.

Rannassa on meillä tällä hetkellä savusauna, nuotiokatos sekä vaja,

jossa säilytämme polttopuita ja kalastusvälineitä.

 

Olemme kuulleet kyläläisiltä, että vaja on tehty Ylätalon Villen kalavajasta,

josta meillä on vanha kuva. Kuva komeilee myös kylpyhuoneemme seinälaatoissa.

 

Vajan katto oli aiemmin jo päässyt niin huonoon kuntoon, että se oli peitetty pressulla. Yksi tämän kesän töistä olikin katon uusinta. Pressun alta paljastui lohduton näky ja rannan puoleinen pääty oli täysin lahonnut. Muut rakennukset ovat rannassa peltikattoisia,

joten noudatimme samaa linjaa ja vajakin sai peltikaton.

Kiitos purkupelleistä Niemelään, josta löytyi samanlaista peltiä kuin saunan katolla.

Aloitimme puuhan kahdestaan Jaakon kanssa arki-iltana.

Ennen peltien asennusta kattoa oikaistiin ruodelaudoilla.

 Lahonneet räystäät korjattiin 90 asteen kulmaan yhteen naulatuilla laudoilla.

 Näin räystäistä tuli suorat ja kantavat.

Lappeen leveys suunniteltiin niin, että kattopellit kävivät siihen tasajaolla.

Lisäksi päädyn otsalaudat kiinnitettiin hieman lappeen ruodelautoja ylemmäksi. Profiilipellin korkeimman kohdan sai ruuvattua päädyn otsalautaan.

Erillisia reunapeltejä ei näin tarvittu ja ei sellaisia saunassakaan ole.

Hommaan saapui viikonlopuksi avuksi Esa ja

ehdimme Urhon kanssa lähinnä vain käydä ihastelmassa katon syntymistä.

KIITOS avusta Esa!

Yksi homma on listasta nyt tehty!

Kesä on täällä

Mistä tietää, että on kesä?

 

  

 Humala on ehtinyt kiivetä verkon yläosaan.

Savusauna- ja uintikausi on avattu.

 

Kesäkukat ovat löytäneet pihaan.

Meillä Savossa on ollut hurjan kuivaa (IHANA aurinko)

 ja kukkia sekä kasvimaata on saanut kastella urakalla.

Jääkaapin oveen on ilmestynyt kesän töiden lista.

Lista ei ole koskaan realistinen, mutta reilusti yli puolet siitä pitäisi ainakin saada tehtyä. Blogipäivityksiäkin pitäisi siis tulla taas tiheämmin - yksi kesän merkki sekin.

Osa listan hommista oli aikomus tehdä jo viime kesänä.

Esimerkiksi grillauspaikka piti valmistua jo silloin. Onneksi sitä ei kuitenkaan menty toteuttamaan, sillä paikka olisi ollut kuitenkin ihan väärä..

Alkukevät on mennyt opiskelu- ja polttopuuhommissa.

Urho Ilmari asettaa myös omat sääntönsä työskentelyaikoihin. Usein tulee puuhattua ulkohommia itkuhälyttimen turvin Urhon mentyä nukkumaan tai aamulla anivarhain ennen miehen heräämistä. Onneksi mummo on innokas Urhon kaveri ja pääsemme kesällä listan puuhiin

 ilman pientä miestä.

Talven rippeitä

Kevät kurkkii nurkan takana - kuinka sitä onkin taas odotettu! Ihana aurinko! Kohta saa kantaa taljat pois lattioilta ja etsiä pääsiäiskoristeet. Tänä vuonna aion koristaa pääsiäistä ajoissa. Kivat koristeet menevät ihan hukkaan, kun ne ehtivät olla esillä meillä yleensä vain viikon.

Talo tuntuu loppiaisena aina kovin riisutulta, kun kiikuttaa joulukoristeet takaisin aittaan. Värkkäilin tyhjältä tuntuvaan tupaan lumihiutalemobilen. Hiutaleet (keramiikkaa) olen ostanut jo ajat sitten, mutta ne eivät ole koskaan oikein löytäneet paikkaansa. Aitassa taas lojuu useita tynnyrin vanteita, joista kaksi sai nyt käyttötarkoituksen.

 

 

Urho Ilmari on harjoitellut jo vähän istumispuuhia. Aloitin syöttötuolin metsästyksen marraskuussa, mutta meidän miljööseen sopivaa ei tuntunut löytyvän. Sattumalta äitini ystävä oli kuitenkin tallettanut liiteriinsä aiemmin polttotuomion saaneen vanhan syöttötuolin. Tuoli oli jo kokenut kovia, mutta äiti arvasi, että minä näkisin siinä aarteen. En löytänyt nyt mistään kuvia tuolin alkuperäisestä kunnosta, vaikka muistan erittäin selvästi ottaneeni niitä aitan edessä ennen homman aloittamista. Liitän niitä sitten bloggaukseen, kun ne putkahtavat jostain.

Irroitin ensin tuolin lohjenneen takalevyn ja hioin koko tuolin. Kiristelin liitoksia puuliiman kanssa ja tein uuden takalevyn puulevystä. Levyyn tein kuviosahalla sydämen, josta syöttötuolia olisi kätevä nostella.

Maalasin tuolin samalla sävyllä kuin keittiökaappiemme ovien syvennys eli Uulan vanha vihreä 840. Ihanaa sävyä ei ole enää uusissa värikartoissa, mutta koodilla sitä saa edelleen sävytettyä. Maalina käytin Uulan pellavaöljymaalia. Tuoli on koeistuttu ja Urho on selkeästi ylpeä omasta paikastaan pöydän äärellä.

Urho sai kummilahjaksi ihanan kummilusikan. Muuten toivoimme kummilahjoiksi käytännöllistä tavaraa ja Urho sai kummeilta myös lastenastiaston ja oman lastenpuukon (äitin tädin tekemä!).  Lusikan myötä pohdimme mieheni kanssa missä meidän lusikkamme mahtavat olla - ainakaan käytössä ne eivät ole kuluneet. Totesimme, että on sääli, että kauniita lusikoita ei näe kukaan. Hellan yläpuolella on jo aiemmin ollut kaksi talon vintiltä löytynyttä lusikkaa sekä yksi Jaakon isältä saatu suvun lusikka. Nyt ripustimme viereen omat lusikkamme sekä Urhon kummilusikan. Siinä ne nyt ilahduttavat keittiössä puuhavia.



Ylätalon joulua

Onnellista joulua ja ihanaa vuotta 2013!

Vietämme joulua rauhallisissa tunnelmissa.

Aamulla syödään pitkä aamiainen riisipuuron kanssa, päivällä kuunnellaan joulurauhanjulistus ja käydään porukalla haudoilla sekä joulukirkossa. Kirkkokahvien jälkeen kutsuu ulkosauna. Illan päätteeksi syödään perinteisesti ja hyvin, pukki käy tuvassa ja katsellaan yhdessä telkkaria, pelaillaan tms. Niin mukavan leppoisaa! Saamme vieraaksi ukit sekä Riitta-mummon ja Anun veljen Esan. On siis varmaa, että Urholla riittää

sylejä ensimmäisenä joulunaan.



Kuisti jouluasussa

Urho sai lahjansa omassa säkissä. Ihanan säkin sisältöineen toi Urhon täti Riikka.

Tänä vuonna en tehnytkään piparitaloa, vaan metsäneläinten joulun.



Joulukuusen pitää olla ISO!

Pihasaunalla

Teimme pihasaunan remontin jo ennen viime joulua. Sauna oli kovasti käytössä koko kevään, kunnes avasimme savusaunakauden vappuna. Aiemmassa remontissa piippua muurattiin uudelleen ja sauna sekä pukuhuone (vilpola) kunnostettiin.

 

Tänä syksynä luhtiaitan katon valmistuttua muutimme tellingit pihasaunan ympärille. Matti ja Jaakko uusivat katon kolmiorimahuopakatteen ja Jaakko teki piippuun uudet pellit.

Remontti jatkui entiseen kylpyhuoneeseen. Puuhissa apuna oli monta kertaa Matti ja Riitta- kiitokset! Loppusuoralla Riitta-mummo hoiteli Urhoa ja me muut päästiin puuhiin. Saunan kiukaan ympärillä on vesivaippa ja tilaa on sen verran paljon, että saunassa mahtuu hyvin myös peseytymään. Erillistä kylpyhuonetta ei siis tarvita ja tila voi palvella takkahuoneena.

Lämmönlähteeksi ostimme Porin Matin, joka hiottiin ja maalattiin sitten vihreäksi. Luukut rapsuteltiin varovasti puhtaaksi ja alta paljastui kaunis vihreä emali.

Jaakko laatoitti alueen Porin Matin alle ja Anu saumasi sen. Laatat löytyi omasta navetasta. Anu oli ostanut ne ajat sitten alennusmyynnistä muutamalla eurolla.

Seiniin tuli huokolevyt, jotka maalattiin Uulan INTO-maalilla (seinässä myös purueriste sekä toja-levy). Ulkosaunamme on ainoa lautarakennus pihapiirissämme. Katto paneloitiin ja maalattiin Uulan ovi-ja ikkunamaalilla sävyllä Kahvi. Lattia tehtiin lämpöpuusta, jota on myös aiemmin remontoidun saunan lattia. Listat tehtiin osin itse ja osa löytyi navetasta purkutavarasta.

Eteisen harmaan siniset pinnat olivat kuluneet likaisen näköisiksi. En ole valkoisen kannattaja sisustuksessa, mutta nyt se toimi enemmän kuin hyvin. Harmaa lauta näyttää kauniilta valkoisen parina.

Jo aiemmin Anu tapetoi vilpolan seinät sanomalehdillä. Nyt katto maalattiin punaisella (Uulan Into-kalustemaali).

 

 

Takkahuonetta ja ulkosaunaa sisustettiin retrohengessä. Tilaan saatiin väriä tekemällä seinälle suuri kangastaulu retrokankaasta.

Pajan katto ja muuta puuhaa

 Isyyslomalla Jaakko kävi pari tuntia päivässä (mikäli ei satanut) naputtelemassa pajaamme uutta kattoa. Entinen katto, joka oli tehty oiotuista tynnyreistä, olikin jo todella huonossa kunnossa ja siitä näkyi paikoitellen läpi. Käytetyt pellit tulivat rakennustarvikkeiden kierrätyksellä Jaakon työkaverilta. Nyt katto kestää piiiiiitkään.

Marski päätti käydä tarkistamassa työn.

Talomme komeat kivipelkkaportaat eivät valitettavasti osoittautuneet hirvittävän käteviksi lastenvaunujen kanssa. Jaakko ja Matti rakensivat nyt eteen lisälavan, jota kiertää portaat. Varusteena on myös irroitettavat rampit, joita pitkin pääsee kätevästi vaunuilla ylös. Aika aikaansa kutakin ja lava saa myöhemmin ehkäpä palvella laiturin päätynä rannassa.

Kävimme kesällä Viipurin reissulla ja pysähdyimme sukuloimaan Joensuuhun. Joensuussa oli mahtava antiikkiliike vanhassa makasiinissa, josta löysimme pari mukavaa taulua. Mannerheim ansaitsee oman paikkansa talossa ja lisäksi ostimme vanhan Suomen kartan. Tässä kartassa Viipuri kuuluukin vielä Suomelle.  Nyt ko. antiikkiliike ilmeisesti tuhoutui tulipalossa ja tuhannet aarteet sen sisällä katosivat savuna ilmaan. Voi hyvänen aika niitä talonpoikaiskaappejakin - niin sääli!

Pientä sisustusta ja projekteja pienelle..

Anteeksi armaat blogimme lukijat - päivitykset ovat olleet harvassa. Tänä syksynä eloomme tuli sellainen projekti, että se vie kertakaikkiaan mukanaan. Kesän aikana sisustin metsähuonetta uusin katsein sekä muiden hommien lomassa kasvatin mahaa.

Nyt Ylätalossa asusteleekin pitkästä aikaa taas pieni ihminen, kun Kekkosen perhe kasvoi uudella jäsenellä 26.9. Vaunussa pötkottelee poikamme "Urho".

Pinnasänky on Jaakon suvun vanha. Alkuperäisessä sängyssä oli lastulevypäädyt, jotka nyt korvasimme puulevyillä. Ensin ajattelin maalata sängyn metsähuoneen värimaailmaan sopivaksi sammaleenvihreäksi tai ruskeaksi, mutta sitten säälin seuraavaa tarvitsijaa ja päädyin valkoiseen. Kiitos maalausavusta Riitta!

Huoneeseen olen ommellut tyynyjä, verhot, hoitopehmusteen päällisen ja pinnasängyn suojuksen.
Hoitopöytänä toimiva vanha leivinpöytä on saatu Jaakon äidiltä.

Mobileidea on varastettu ihanalta työkaveriltani Katjalta, jonka pojan huoneen koristeena toimivassa vyyhdinpuussa roikkui legoja. Halusin mobileen suomalaisia metsäneläimiä ja sopivan kokoiset pehmoeläimet oli yllättävän vaikea löytää..

Ulkona olemme puuhailleet syystöiden lisäksi mm. edelleen pihasaunan kimpussa sekä pajan katon kunnostustöissä. Niistä lisää myöhemmin kera kuvien.