Tarpeeseen syntynyt huonekalu sekä historian havinaa

Tarvitsimme kodinhoitohuoneeseen hiukan lisää säilytystilaa.
 Pitkästä etsinnästä huolimatta en löytänyt juuri oikean kokoista ja näköistä lipastoa.
Kesän ratoksi päätin siis ryhtyä näpertelypuuhiin.
Talon omaa kalustoa oli huonokuntoinen vanha lipasto.


Nyt tein jotain itselle uutta ja varmasti monen teistä niskakarvat pystyynnostattavaa. En siis entisöinyt lipastoa, vaan rakentelinkin siitä jotain ihan uutta. Perustelin tämän raiskauksen itselleni sillä, että täten lipasto ja muut käyttämättömänä olleet osaset tulevat edes käyttöön.
Tässä palasten alkutilanne eli lipasto, kaappirujosta vanhat laatikot sekä vanha talonpoikaiskommuutin koriste. Päädyin käyttämään kolmea pienistä laatikoista.
Homma alkoi lipaston hionnalla sekä korjailulla. Yhtä laatikoista pienensin keskelle ja rakensin laatikoille kehykset. Pöytälevyn sahasin ihan uuden. Puutappien ja ruuvien avulla hiotut palaset sitten kokosin ihan uudeksi kalusteeksi. Maalina käytettiin Uulan ovi-ja ikkunamaalia, jonka sävy on itse sekoitettu. Uudet vetimet löytyi iisalmelaisesta antiikkiliikkeestä.
 Kiitokset hionta- ja maalausavusta äidille!

Kerroin aiemmin blogissa, että saimme postia kylän entiseltä asukkaalta Pekka Mähöseltä. Kirjoitan näitä tietoja nyt myös tänne blogiin ja täällä nämä arvokkaat tiedot säilyvät. Tuhannet kiitokset vielä Pekalle, joka oli muistellut talon historiaa, henkilöitä ja paikkoja kirjeessään.

Pekka on asunut entisellä Jokelan koululla (jota iloksemme on myös aloitettu nyt kunnostaa!) ja hänen äitinsä on ollut kyläkoulun opettaja. Kirjoittajan mummo Anna Juliana Mähönen (os. Ryhänen) on puolestaan ollut Ylätalon tyttäriä, joten Pekka on vieraillut paljon Ylätalossa ja istahtanut pirtinpöydän ääreen monta kertaa.

Sukututkimuksen harrastajana ja löytämiensä tietojen perusteella Pekka kertoo kirjeessään Ylätalon ensimmäisen isännän  olleen Carl Ryhänen, joka oli naimisissa Ulrika Hälisen kanssa.
Pekka vahvisti tiedon talomme vanhan ja uuden puolen synnystä. Juho Erik Ryhänen ja hänen veljensä Heikki olivat aikoinaan isännöineet taloa yhdessä. Jossain vaiheessa (viime kesänä vierailleen Mairen mukaan ukin kuoltua) veljesten tiet olivat eronneet ja Heikki oli ottanut talon toisen päädyn ja rakentanut siitä oman talonsa naapuriin (nyk. Virranniemi).
Annan ja talossa asuneen Ville-enon äiti Maria oli Alatalon tyttäriä (naapurimme) ja Ville-enon vaimo Hanna oli Uupaikan (nyk. Ryhälä) eli toisen naapurimme tyttäriä.
Pekka ei muistanut nykyistä tuvassamme olevaa uunia blogin kuvista. Myös hän kertoi tuvassa olleen koko nurkan täyttänyt kiviuuni. Uuninluukku oli ollut tuvan pihaikkunoihin päin ja sen rannanpuoleisella sivustalla oli portaat, joita pitkin pääsi uunin päälle ruokalevolle.
Kun Pekka oli ollut pieni, Ylätalossa oli asunut hänen Ville-enonsa lisäksi hänen veljensä Heikki-eno perheineen.  Heikin kuollessa 40-luvulla jäivät hänen vaimonsa Lydia ja poikansa Paavo asumaan vielä taloon, kunnes muuttivat 1956 Iisalmen keskustaan.

Saimme tämän ja muita kuvia Mairelta. Kuva on otettu Ylätalon tuvassa ja  myös Maire on istumassa penkillä. Samat matot on nytkin lattialla.


9 kommenttia:

Jake kirjoitti...

Hieno tuli. Hyvä että sait apua hiomisessa, se on monesti tosi kova homma vanhan huonekalun entisöinnissä. Tulee nimittäin monesti huomattua, että huonekalun aiemmat omistajat ovat myös todenneet värityksen vääräksi noin 20 vuoden sykleissä ja maalikerroksia löytyy sitten sen mukaisesti...

Tiia kirjoitti...

Upea tuunaus! Miten keksitkin yhdistellä vanhoista palasista moisen kokonaisuuden? Wau:)

Partapappa kirjoitti...

Hyvähä siit tuli!

Solja kirjoitti...

Kylläpä oli kekseliäs kasausoperaatio - kaapista tuli tosi hieno. Sinulla on mahtavia ideoita, ihan kateeksi käy kun ei itse keksi mitään tuollaista! Mukava tuo vanha kuva - näin sitä ennen elettiin - voi melkein kuulla ihmisten juttelun, ei silloin telkkaria töllötetty :-D

Pietaryrtti kirjoitti...

Hieno tuli! Mielestäni on ok joissakin tilanteissa tehdä muutoksia vanhoihin kalusteisiin, jos ne sitä kautta saavat vielä yhden, tai useammankin uuden elämän, ja pääsevät jälleen käyttöön! Sinulle on tunnustus blogissani! :)

Piia Anneli @ annelivia kirjoitti...

Ensinnäkin, aivan mahdottoman hieno kokoelmasenkki tuosta tuli! Taitava olet kyllä käsistäsi, kun tuollaisen osasit tehdä. Ja päästäsi, kun suunnitellakin vielä! Ei voi kun ihastella!

Toisekseen, vanhan talon tarinat kyllä heräävät henkilöiden myötä niin ihanasti henkiin. Kuvat ovat ehdottomasti niitä parhaita muistoja.

Kekkoset kirjoitti...

Voi- kiitokset kehuista! Huonekaluja kunnostellessa pyrin poistamaan aina mahd. vähän historiasta kertovia maalikerroksia tai palauttamaan sen alkuperäisen värin. 70- luvun muovimaalit on valitettavasti pakko poistaa ja nyt yhdistellessä ei ollut mahdollista sen alkuperäisen värinkään palauttaminen.

Saimme historiaan vielä tarkennuksia, joten seuraavassa päivityksessä sitä lisää!

Anonyymi kirjoitti...

Hei, mielenkiinnolla olen seurannut valtavaa projektianne. Upeaa jälkeä! Haluaisin tietää tarkemmin lattian korjaamisesta, joten jos jaksatte vastata, laitatteko postia maija.kontio@luukku.com Mukavaa syksyn jatkoa!

sara kirjoitti...

Löysin tämän blogin ja jäin hetkeksi tutkiskelemaan tarkemmin mistä näillä sivuilla on kyse.. Lukijaksi ei vissiin voi kirjautua erikseen?? Mutta täytyypä laittaa osoite ylös ja tulla ajan kanssa takaisin lukemaan lisää noista entisöinti ja rakennusasioista..
terveisin : Vanhan Torpan emäntä täältä etelästä