Kevätpörräystä

Monessa ulkohommassa kätevänä apuna on olleet tuparilahjaksi saadut maitokärryt.
Blogipäivitys hiukan venähti, koska kameramme akkulaturi katosi muutossa. Akut loppui ja laturia etsittiin useaan otteeseen. Nyt sitten piti antaa periksi ja kantaa kaupasta uusi laturi kotiin. Saa nähdä mistä vanha putkahtaa esiin. Kuistia on naputeltu eteenpäin ja lattiassa on nyt vanerit. Ensi viikolla menemme naapuriin rapsuttelemaan puusepän kanssa ikkunoita eteenpäin.

En ole koskaan ajatellut olevani viherpeukalo ja pihaamme ei varmasti koskaan tule montaa kukkapenkkiä. Ainoat kukkapenkit tulevat mahdollisesti valopylväiden ympärille. Silti keväällä ihmiseen iskee ihmeellinen kukkavillitys - jopa minuunkin. Olin kuitenkin kovana läheisen Lauttalammin puutarhan puutarhapäivässä ja sain hillittyä itseni ostamaan vain: amppelitomaatin, kaalien taimia, basilikan, kevätkurpitsoiden taimia, olkikukka-amppelin, markettoja ja maakellarin sisäänkäynnin luo maahumalaa. Pihavaahteramme vetää hurjasti kimalaisia puoleensa ja pölytys on kovassa vauhdissa.




Viime perjantaina istutimme Ylätalon pihaan myös omenapuita. Puut on ostettu vieremäläisestä Tuulimäen puutarhasta, joka on erikoistunut pohjoisiin lajikkeisiin. Hannu oli puutarhalta valitsemassa paikkaa sekä istuttamassa taimia ja neuvomassa niiden tukemista yms. Nyt siirsin myös kasvimaalaatikkoni talomme eteläpäätyyn, joka todettiin suojaisaksi ja lämpimäksi paikaksi. Sinne istutimme myös tuparilahjaksi saamamme kirsikkapuun.


Anun äiti toi Ylätalolle lahjaksi ihanan pyörän. Raketti tarvitsee vain uudet renkaat ja sitten matka kyläkaupalle alkaa taittua raketin nopeudella!

1 kommentti:

Partapappa kirjoitti...

'Maitokärryt' on iha liikaa hyljeksitty keksintö. Niilhä saa kuskattuu vaik mitä!
Ja mahtavan upee raketti-fillari. Kuha korkeintaa vaihat ehjät kumit ja hiukkasen rasvaa ketjuihi, ni siin on kaikki mitä tollast aarretta kannattaa entisöijjä.